Asko Sahlberg: Haudallasi, Adriana

Osta kirja itsellesi

Danielin isä tekee kuolemaa ja on jättämässä jälkeensä sievoisen perinnön. Yksinäinen Daniel on pitänyt pitkään kannattamatonta antikvariaattia, mutta nyt alkaa olla aika luopua siitä. Hän vuokraa talonsa piharakennuksen asunnoksi romanialaiselle prostituoidulle, jonka kanssa hän pian ystävystyy ja pääsee lievittämään yksinäisyyttään. Mutta vähitellen, pala palalta, yö vie voiton Danielista, synkkyys valtaa alaa, ja jostain tarkemmin perustelemattomasta syystä hän alkaa vahingoittaa ympäristöään.

Asko Sahlbergin romaanit eivät ole yleensäkään mitään kuoliaaksinaurattajia, mutta Haudallasi, Adriana on yksi kokonaisvaltaisesti synkimmistä. Pimeys on läsnä koko ajan, Daniel sukeltaa siihen ahnaasti, itsetuhoisesti, kohti väistämätöntä surmansyöksyä. Teoksen alaotsikkona on Sairauskertomus, ja sellaiseksi Haudallasi, Adriana luisuu vallankin loppua kohti mentäessä. Kaikki huumori on suodatettu pois.

Haudallasi, Adriana on pohjimmiltaan rakkausromaani, jossa rakkaus on ihmisen kosketuksen tarvetta, läheisyyden kaipuuta, vierautta toisesta. Se on myös rikosromaani. Sen vauhdikas aloitus ennakoi tiukkaa dekkarijuonta, mutta sellaisen odottajalle Sahlberg tarjoilee pettymyksen. Sen sijaan Sahlberg kirjoittaa synkeästi ruotsalaisen kansankodin tilasta ja asenteista. Kaikkien mielestä kaikki maahanmuuttajat eivät ole hyvästä. Ruotsidemokraattien (ja miksei myös perussuomalaisten) kannatus kumpuaa syvältä. Sahlbergin kuva on lohduton.

Haudallasi, Adriana on raskas romaani, jota on helppo lähestyä. Asko Sahlberg kirjoittaa hyvin, hänen lauseensa on piinkova ja tarkkarytminen. Teksti on kaunista, vaikka Sahlberg yrittääkin taitavasti piilottaa kaiken kauneuden. Suosittelen!

Hannu

Lempääläinen opettaja Hannu Sinisalo tykkää jalkapallosta, kissoista ja lautapeleistä. Lukutottumuksiltaan Hannu on runsasruokainen klassikoista sarjakuviin ja dekkareista filosofiaan, mutta omimmillaan hän on viileän ironian ja älykkään huumorin parissa. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. En ole Sahlbergia aiemmin lukenut, mutta nyt tartuin sattumalta tähän, kun olen niin kovasti monelta suunnalta lukenut kehuja Sahlbergin lauseen hienoudesta. Eikä siinä mitään: Sahlberg kirjoittaa kyllä hyvin ja monessa kohtaa asetteli sanansa mehevästi.

    Mutta kylläpä oli MIESkirja. Tässä kun on vuoden verran lukenut lähes yksinomaan naisten kirjoittamia romaaneja, niin tämä tuntui kyllä todella miehiseltä aiheensa ja sen käsittelyn puolesta. En nyt osaa sanoa, mitä siitä ajattelen, mutta jotenkin raskaan tunkkaiselta se tuntui.

    Osittain toki johtuu aiheesta. Ruotsalaisen kansankodin rappiotila ja ruotsidemokraattien maailmankuva eivät ole mitään kaunista luettavaa. Kirjan sivuilta ja henkilöiden ajatuksista loistava rasismi, päähenkilön orastava psykoottisuus, ratkaisujen hakeminen rujon väkivallan kautta… Haudallasi, Adriana on yksinkertaisesti synkkä ja iloton kirja.

    Sitä synkkyyttä saa päivittäin sanomalehdistä ja Facebookista sen verran, että en halua tankata sitä iltalukemisena vielä lisää, olkoon sitten kuinka hyvin kirjoitettua tahansa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...