Miki Liukkonen: Hiljaisuuden mestari

Osta kirja itsellesi

Ota rautakanki ja mene maasta pilkistävän ison kiven juureen, ja kas: leppäkertuksi tunnet itsesi. Ei hievahdakaan! Vaan kun aikasi töngit ja tunget, alkaa pian nytkähdellä ja liikahdella.

Vähän samanlainen olo oli sen parin viikon ajan, jonka Miki Liukkosen (1989-) Hiljaisuuden mestari -romaania kammioni hiljaisuudessa tutkiskelin. Aikaa vierähti, vaan koko ajan jostain käsittämättömästä syystä nautin, kun älysin pala palalta kirjaa ’kangeta’.

Mielenliikkeistähän tämä kertoo ja ilmaisun vaikeudesta, sanojen riittämättömyydestä yhtä lailla myös kokijan. Nuoruusaikojen lukemieni Mannerkorven tunnelmat kumpusivat mielensokkeloista, Pulkkinen tietysti ja sanaleikkijä Peltonen, miksei myös Kilvistä Volter. Välillä lukiessa oli kieltämättä myös kafkamainen olo. Eli melkoista materiaalia Liukkonen on lasketellut!

Oli. Oli tässä kiveä käännellä kerrakseen. Ja juonettomista tai vähäjuonisista romaaneista, kun tykkään ja pidän, sattui nyt sellainen tapaus sopivasti hollille. Oikeastaan voi sanoa ja painottaa että Liukkosen romaani on sen henkilöidensä summa ja julistus:

”Sanat eivät koskaan tunnu riittävän. Se on tragedia.”

Tai vielä radikaalimmin, kuten päähenkilö, tai päähenkilön tapainen, tubettaja Herman Leorne sähköpostittaa:

”Parempi jos kaikki pitäisivät vain turpansa kiinni.”

Tai niin kuin assistentiksi, koehenkilöksi tyrkyttäytyvä Ifsana Hye aanailee:

”Että meidän puheemme eristävät meidät toisistamme? Tästähän tässä on koko ajan kyse.”

Oikeastaan on yksinkertaisinta luokitella Liukkosen romaani – jos se romaani on, koskei ole sitä tavanomaista juonta, joka lopuksi ratkeaa – kirjailijan omin termein, eli tempaista sitä kuvaavia sanoja ja sitaatteja suoraan tekstistä:

  • ’kryptofasia’
  • ’idioglossia’
  • ’kylmävän yksin’
  • ’edes pilkahdus läsnäoloa’

Pidin Liukkosen nuoruuden tuskatekstistä, ehkä kai siksi, kun enää ei ole välitöntä tarvetta eritellä olemassaoloaan tässä maailmassa vanhuuden ja kokemuksen tuoman ’viisauden’ turvin. Miltei jopa mukava tarkkailla toisten turhaa mihinkään johtamatonta tuskittelua ja tutkiskelua!

PS Juoni, mikäli sitä on, löytyy tästä kustantajan kirjaesittelystä.

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.