Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Valokuvaaja ja bloggaaja Brandon Stanton on tullut kuuluisaksi huippusuositusta Humans of New York -projektistaan, jossa hän esittelee ikonisen kaupungin asukkaita. Kyse ei kuitenkaan ole ihan mistä hyvänsä tarinoinnista. Stanton lähestyy kaduilla ventovieraita ihmisiä ja esittää kysymyksen: “mikä on tällä hetkellä sinun elämäsi suurin haaste”? Tästä yllättävästä kysymyksestä avautuu mitä mielenkiitoisempia keskusteluja ja elämänkohtaloita, joita Stanton on taltioinut nettisivuillensa jo vuodesta 2010 lähtien.
Humans eroaa Stantonin rutiineista siinä, että tällä kertaa hänen kysymyksensä kohteena on koko maailma, tai ainakin melkein. Kirjaan on koottu Stantonin kohtaamien ihmisten tarinoita yli neljästäkymmenestä maasta ja siinä samassa Stanton myös avaa työskentelyprosessiaan.
Yksinäisyyden ja syrjäytymisen tunteet ovat nykymaailmassa tavallisia, siitä huolimatta että periaatteessa kontaktien luomisen pitäisi olla helpompaa kuin koskaan. Somemaailman onnellinen kiiltokuvaelämä ei kuitenkaan yhdistä ihmisiä, vaan pikemminkin erottaa. Stanton miettii, että se mikä oikeasti yhdistää ihmisiä on empatia ja empatiaa puolestaan herättelee toisen ihmisen ponnistelut joihin voimme samaistua. Tämä selittää Stantonin lähestymistavan, eli miksi ihmisiltä kysytään nimenomaan heidän kokemistaan haasteistaan, eikä sitä mikä heidän elämässään on tällä hetkellä hyvin.
Stanton nostaa esille myös toisen seikan. Media antaa usein maailmasta tahattomasti vääristyneen kuvan. Uutisotsikoihin päätyvät lähinnä kriisit ja ihmiset, jotka tavalla tai toisella poikkeavat normista. Tämä helposti antaa maailmasta tarpeettoman uhkaavan kuvan ja silloin on helppo unohtaa minkälaista arki oikeasti on, jopa niissä vaarallisissa paikoissa. Tämän vuoksi Stantonin työskentelyssä tärkeintä on satunnaisuus. Ihmiset on valittu täysin satunnaisesti, heiltä ei kysytä terrorismista tai politiikasta, eikä heitä yritetä sovittaa mihinkään suurempaan narratiiviin. He yksinkertaisesti puhuvat asioista jotka ovat heille itselleen merkityksellisiä: rakkaudesta, surusta ja unelmistaan. Suurin osa tarinoista ei ole kovinkaan pitkiä, mutta muutamia useamman sivun kertomus löytyy. Pisin kuuluu naiselle, joka perheensä ainoana selviytyi Ruandan kansanmurhasta.
Tässä on kyllä kirja jota mielellään suosittelee ihan kaikille. Tarinat ovat todella mielenkiintoisia ja olen samaa mieltä Stantonin kanssa siitä, että toisen ihmisen ponnistelut on se seikka, joka johon samaistumme. Kun lukemisen aloitti niin kirjan suorastaan ahmi läpi. Mikäli tämä kirja kiinnostaa, niin suosittelen tutustumaan myös suomalaisvastineeseen eli Olli Bergin Humans of Myyr york -kirjaan, joka samassa hengessä esittelee Myyrmäen asukkaiden elämää.
