Juha T. Hakala: Isän kasvatusoppi

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Sopivasti isänpäiväksi ilmestynyt Isän kasvatusoppi on kasvatusopas, joka on suunnattu kiireisille isille. Se on järkevä, nopealukuinen teos, joka käsittelee perusasioita selkeästi ja kiinnostavasti. Paljon kasvatusta käsittelevää kirjallisuutta lukeneille se ei tarjoa uusia oivalluksia, mutta arvelen, ettei kirjan kohderyhmä ole juuri kasvatusoppaita lukenut.

Hakalan tyyli on erinomainen, se tuo mieleen eräät vahvaa arvostusta nauttineet miesopettajat, joita minunkin koulutaipaleelleni pari osui. Sellaiset rennot, mutta jämäkät, joiden sanomisia kuuntelivat myös luokan huithapelit. Hakala näyttääkin kirjan takakannen kuvassa juuri sellaiselta tyypiltä. Arvelisin, että kirjan tyyli osuu ja uppoaa hyvin.

Kirjan sanoma on vankka. Lapset tarvitsevat paljon aikaa, rakkautta ja rajoja. Härveleitä, harrastuksia ja täyteen buukattua aikataulua vähemmän. Unohtakaa laatuaika, paras aika lapsen kanssa voi olla hyvinkin yksinkertaista ja helppoa olemista ja tavallisten asioiden tekemistä. Sivussa kritisoidaan nyky-yhteiskuntaa, jonka tehokkuus vaatii perheiltä kohtuuttomia ja ajaa helposti isät vieraantumaan perheistään.

Isän kasvatusopin lukee nopeasti, kirjan parissa menee korkeintaan pari iltaa. Toivon mukaan se herättää jonkun isän ajattelemaan asemaansa perheessä, ennen kuin on liian myöhäistä. Hakala ei kuitenkaan saarnaa tai käskytä. Isän kasvatusoppi on erinomainen lahja etenkin työssäkäyvälle isälle, jota työelämä tuntuu vetävän irti perheestä. Koti-isälle kirja tarjoaa vähemmän, mutta hyviä, isälliseen sävyyn tarjoiltuja oivalluksia kirjasta voi sittenkin poimia.

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari pitää World Fantasy Award -voittajista ja suurten ideoiden scifistä. Mikko pelaa fanaattisella innolla monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Kirjan alku työelämäanalyyseineen on melkoista jaarittelua, mutta vähitellen vauhtiin päästyään Hakala kyllä onnistuu koukuttamaan agendaansa. Myönteisyys, järkevyys ja läsnäolo taitavat olla ne kolme tärkeintä teesiä. Satuanalyysi kirjan loppupuolella oli itselleni teoksen terävintä antia. Kirjallisuusluettelon puuttuminen puolestaan heikointa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *