Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kun intialaissyntyinen, ravintola-alalla työskentelevä Habib Ray palaa iltamyöhään kotiinsa Oulunkylään, hänestä tuntuu, että häntä seurataan. Kuvittelua? Hän on kohtuullisen tyytyväinen elämään Suomessa ja suunnitteleekin uuden ravintolan perustamista. Haaveet jäävät vain sille asteelle – Habib tapetaan. Kohta tulee hengenlähtö myös Abdille, somalialaispojalle. Kuolema tulee vieraisille aivan liian varhain.
Arkipäivän rasismia Helsingissä? Kun poliisi alkaa tutkia tapauksia, Habibin vaimon laittama ruoka on haissut rappukäytävässä ja Abdi puolestaan on hakannut pienempiään, kun hän puolusti erästä toista. Kummankin kohtalo oli kuitenkin yhtä julma. Kaikenlaista pientä jäynää kuitenkin heille tehtiin jatkuvasti ennen kuolemaa: ikkuna heitettiin rikki kivellä, solvaukset ja tahalliset väärinkäsitykset olivat tavallisia ja lähes jokapäiväisiä.
Poliisin lisäksi tätä kaupungin nykymenoa seurataan Karjalatalon eläkeläisparlamentissa, joka kokoontuu päivittäin ruokailemaan sekä miettimään syntyjä syviä sekä tietysti ratkaisemaan kaikki maailman asiat parhain päin.
Hannu Vuoriolta pitkästä aikaa rikosromaani, joka toimii todella hyvin. Kerronta on elävää, syyllisiä ja epäiltyjä on tarjolla useampikin. Poliiseista ja vartijoista ei anneta kovin kaunista kuvaa, ei myöskään elämästä nyky-Suomessa eikä siitä, miten ja miksi joku voi kokea maahanmuuttajat uhaksi. Poliisi kuitenkin tutkii asiaa, kuten pitääkin ja toki syyllinenkin selviää. Oikeastaan hän on tyypillinen esimerkki lajiaan, mutta miten paljon hän ehtikään saada pahaa aikaiseksi, paitsi teoillaan, myös puheillaan ympäristössä ja levittämällään asenteella.
Kirjoittaja kertoo tarinaa elämän varjoisammalta puolelta, suoraan kaduilta ja siitä Helsingistä, joka ei ehkä ole kaikille niin tuttu. Elämä voi olla työttömyyttä, pirullista syrjäytymistä ja henkistä päähänpotkimista, josta on vaikea nousta. Eikä apuna aina ole edes perhe, kiintymys tai rakkaus. Hieno, inhimillinen ja rujokin dekkari, joka tämän arkipäivän rasismin lisäksi kertoo elävästi myös Helsingin kaduista ja paikoista, joihin kaikki eivät ole tervetulleita.