Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kahdeksi kuukaudeksi luettavaa – sen verran ‘asiaa’ jotta kertalukemalla tulee ähky!
Hanna Tuomisen kirjoittama ja Anna Helmisen kuvittama lorukirja on jännä kapistus moderniudessaan. Paitsi että se sisältää muutaman tekstiviestin, myös mummon railakas olemus, meno ja meininki yllättää ja muuttaa tasaisen lämpöistä mummokuvaa Punahilkka-ajoista. Mummo rallaa pitkin teitä autollaan nasta laudassa niin jotta, no sanotaanko vaikka että vähintään hippulat vinkuu.
“Mummo ei ole yhtään jähmeä ratissa – äkkiä pois alta, navettakissa!
Hän painaa vauhtia kintulla vahvalla, Esteri puristaa kättä kauhukahvalla.”
Esteri on se tyttö, joka tulee kesäksi maalle mummolan rauhaan kaupungin hulinoista, vaan täälläkös mikä meno päälläkös! Mummo jammailee latotansseissa, vetelee buugia riehakkaasti niin että vaariparkaa heikottaa ja vaari haluaisi välillä huilia:
“Vaari anoo armoa, on jo tyystin pökerryksissä, mutta mummo hihkuu höpsistä
ja antaa tantereen tömistä.”
Tämmöistä menoa maalla ja mummolassa nykyisin. On siellä turvallistakin, eipä silti, jos nyt ei pelkkää pullantuoksua olekaan. Hyvä siellä on Esterin omia jutskujaan tehdä ja salapoliisina tai paremminkin vakoojana lymytä, selvittää, miten Sisun ja Misun romanssi on etenemässä.
Vaari jää valjuksi, mutta pidättelemättömästä mummosta pidin, ja miksei ilmeikkäästä Esteristäkin. Siinä kohdassa ihastuin ikihyväksi mummoon, kun lähestyimme rantarakennusta, jossa vissiin oli mummonkin mielestä menossa täysremontti:
“Kuului armoton pauke ja julmettu jytke,
mitä lähemmäs käy, sitä hullumpi rytke.”
Ei mitään remonttia, vaan HORROR PUNK -meininki. Jopa ylittyy mummonkin käsityskyky!
Tällaiseen sypäkkään tahtiin edetään, ja kaikki tämä on paitsi luettavissa ja kuvina katsottavissa, myös kuunneltavissa ohessa seuraavalta cd-levyltä.
No sehän helpottaa ukin ja mummon nukutusurakkaa, kun seuraavan kerran saapuvat lapsenlapsoset yökylään: panee vaan levyn soimaan ja käännellään yhdessä sivuja sitä mukaa kun kertomus etenee. Eiköhän uni jossain vaiheessa tule, sillä Itikkarallia riittää 57 kappaleen verran. Riittävästi siis.
Kirjassa on ainakin kolmen kirjan ainekset.