Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tiedenainen Helmi Järviluoma, musiikkimaailmasta, kokeilee sanamaailmaa, onko siitä musiikin veroiseksi tunteiden välittäjäksi. Ja katsella hain hampaita on 11 novellin esikoiskokoelma, jossa muutamaa lapsijuttua lukuun ottamatta nainen etsii miehen syliä tai ainakin jonkun ihmisen vastakaikua täydentämään omaa puutetilaa, vajautta.
Ei löydy lomamatkalla Kreikasta, ei luentomatkalla Montrealista, ei entisen poikakaverin luota Australiasta, Suomesta ei semminkään. Naisten nimet vaihtuvat, miehet vaihtuvat mutta lopputulos yhtäläinen: väkivaltaa, juoppoutta, petturuutta, mustasukkaisuutta, oikeastaan samanlaista vajavuutta löydetyissä miehissä kuin naisissa itsessään. Helpotusta ei tule.
Järviluoma saa ihmisensä elämään lukijan silmissä, vaikka lukija heidän elämänympäristöään tai -tyyliään karsastaisikin. Ovat oikeita ihmisiä. Ja nuo ne vasta oikeita ihmisiä ovatkin nuo ruotsalaisnaiset ainakin työpaikkakiusaajina, kun Anna, Merja ja Reijo finnjäveleinä hantihommissa paiskivat.
Lapsuuden automatka Norjaan, hiihtotaival Isollekankaalle, samoin Aavaa preeriaa ovat toista maata, niissä ei etsitä toista, itselle sitä ‘oikeaa’, vaikka omat tuskansa lapsena olossakin.
Valtuustobussin kummikuntamatkustaminen jopa irvokkuudessaan, mutta totuudenmukaisuudessaan, huvitti: sekin kun kunnanjohtaja humalapäissään tyhjensi rakkonsa valtuustonaisen käsilaukkuun.
Kaiken kaikkiaan sanamaailmasta on tunneskaalan välittäjäksi eli Järviluoma pääsee väläyttelemään hain hampaita. Tiedemaailman kuivasta täsmällisyydestä kaunokirjamaailmaan, kuvailemaan kielellämme elävästi ihmiselon syvimpiä tuntoja, vapauden kaipuuta, menetyksen tuskaa, elämän hurjuutta ja kurjuutta, sitä mitä Lari Kotilainen kirjassaan Kielen elämä kutsuu suomen kielen syvyydeksi.