Pariisi : Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin

Tõnu Õnnepalu: Pariisi : Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin

"Autuus, hyvinvointi, maaseutu, muistelmat, onni, tapahtumattomuus". Noilla tageilla määrittelin tältä kirjailijalta lukemani edellisen kirjan Paratiisi. Tekijä Tõnu Õnnepalu (s. 13. 9.1962) on virolainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä, joka on julkaissut teoksia myös salanimellä Emil Tode. Noilla samoilla tunnisteilla voisi määritellä tämän Pa... Lue koko vinkki »
Näkyjä

Marjo Lanér: Näkyjä

Hän on nuori. Aluksi ekaluokkalainen, lopuksi kolmenkymmenen. Aluksi ihastunut miesopettajaansa, lopuksi tämän tyttäreen, joka synnyttää ja saa Mayan hänen kanssansa. Olen hieman pulassa ensimmäisen lukukerran jälkeen. Onneksi olen nauttinut hänen metsäretkistään, luontoelämyksistään, asumisestaan mökissä metsien takana, valokuvaushetkistään, va... Lue koko vinkki »
Unia sodasta

Arvi Perttu: Unia sodasta

Unia sodasta on romaani inkeriläisistä, inkeriläiskulakkiperheen ja suvun vaiheista Stalinin vainon ajoilta näihin Putinin päiviin. Aikajana on pitkä, sata vuotta, muutama sukupolvi. Arvi Perttu ottaa kansiinsa tarinan Mummon, pikku-Helmin kautta. Teos on Petroskoissa syntyneen ja Lieksassa asuvan Pertun kahdestoista. Perttu palkittiin Pohjois-Kar... Lue koko vinkki »
Maratoonari

Kirsi Haapamatti: Maratoonari

3.44.52. Loppuaika. Vantaan maraton. Keski-ikäinen nainen on aika loppu, kuten muutkin kanssajuoksijat. Mutta naisella on muitakin syitä olla loppu kuin juoksurääkki. Aamulla kotoa Paimiosta lähtiessä on avioliitto tullut päätökseen. Heikki on poistunut naisen elämästä. Miten? Avioliiton loppu ja siihen johtaneet tapahtumat täsmentyvät maratonin... Lue koko vinkki »
Viiniä, hunajaa, omenapuu

Viiniä, hunajaa, omenapuu : Sumerien myyttistä ja eroottista runoutta

Enheduannan Suurisydämisin valtiatar -runoelman jälkeen joensuulainen Kirjokansi on kulttuuritekona kustantanut vielä tämän toisen runo- ja hymniteoksen neljäntuhannen vuoden takaisesta Mesopotamiasta, Kaksoisvirranmaasta, nykyisen Irakin alueelta. Alkukieli on sumeri ja runot on alunperin kirjoitettu nuolenpääkirjoituksella savitauluihin. Minna... Lue koko vinkki »
Toiveiden ja huokausten talot

Anne-Mari Lemmetyinen: Toiveiden ja huokausten talot

"Selviäisikö mieheni sodasta hengissä? Ajattelin lapsiani, mietin millaista hätää ja pelkoa he joutuisivat kokemaan. Lapset eivät olleet sylissäni, minun suojeluksessani, Alpo pieni, Martta ja Juhani. Sairaalan ulkopuolella tapahtui asioita, joita en itse nähnyt, ja olin täysin radion ja lehtien varassa kuten muutkin täällä." Toiveiden ja huokau... Lue koko vinkki »
Suurisydämisin valtiatar : Runoja jumalatar Inannalle

Enheduanna: Suurisydämisin valtiatar : Runoja jumalatar Inannalle

Enheduanna, ylipapitar, runoilija ja maailman ensimmäinen nimeltä tunnettu kirjailija, eli yli 4200 vuotta sitten Mesopotamiassa Urin kaupungissa, nykyisen Irakin alueella. Hänen taustansa on sikäli mielenkiintoinen, että hänet oli vihitty kuunjumala Nannan papittareksi, mutta hänen runonsa sen sijaan ylistävät ja nostavat jumalatar Inannan kaikkie... Lue koko vinkki »
Musta Ryssä ja Sininen Enkeli

Hannu Tikkanen: Musta Ryssä ja Sininen Enkeli

Ilosaarirockia ja Joensuun Popmuusikoita perustamassa sekä Joensuun korkeakoulua koeajamassa vuonna 1971 oli hän, musiikkimies Hannu Tikkanen. Tikkanen tuli kaupunkiin luokanopettajakoulutukseen, joka oli aloitettu vuotta aikaisemmin seminaarin jäljiltä. Musiikki tempaisi opiskelijapojan ja nielaisi syövereihinsä; pääasia tahtoi jäädä toissijaiseks... Lue koko vinkki »

Tõnu Õnnepalu: Paratiisi

On tätä etsittykin – melkeinpä kissoin koirain kanssa! Nyt löytyi: kirja joka onnellistuttaa ihmisen, autuaallinen olo valtaa mielen. Poissa pysyy pahakavala maailma, vaikka läsnä onkin. Ei yhtään katkeruutta, pienintäkään valittamista, voittamatonta vaikerrusta kirjailijalla. Silti jalat maassa. Tõnu Õnnepalun Paratiisi ei ole romaani eikä tarina... Lue koko vinkki »

Cane Vuorjoki: Canekdootteja

Nuorena jaksaa, mutta jaksaako vanhana samaa rataa: humalaisten jos muidenkin naputusta, soittokamojen roudaamista, autonrotteloita, ahtaita tiloja etu- ja takahuoneissa. Arvostuksen puutetta. Muttei suinkaan niin kamalana ja surkeana mikään kuin entisten aivan huipullakin keikkuneiden keikkailijoiden aikoihin. Kyseessä tässä on vähemmän tunnettu,... Lue koko vinkki »

Kanerva Vaakanainen: Requiem

Robinsonadi, sehän tämä, omasta halusta. Ei sovi isätön poika sukuun, äiti hyljeksii, täti kiusaa. Lapsuuden vuodet juuretonta orjan elämää Onnelan onnettomassa ilmapiirissä. Poika on varttunut aikamieheksi olosuhteissa, joissa itsetunto lyödään matalaksi. Ei auta vaikka Onnelan nimi muuttuu Koivusalmeksi, minne turisteja kaipaillaan. Omat kontakti... Lue koko vinkki »

Tarita Ikonen: Kylmyyden monologi

Rajua runoa väkivallasta maailman parhaimmassa koululaitoksessa. Millaistahan meno on sitten kouluissa muissa maissa? Tämän täytyy olla totta ja koettua, fiktiolle ei mitään sijaa. Sen verran lujaa lyö teksti, puree ja uppoaa. Joten kädet ylös ja kuuntelulle, jotta kannen käsiase ei kääntyisi taulusta lukijaansa. Q:n Nuorten Teatteri näytteli nä... Lue koko vinkki »
Siinä nälännäkijä missä tyhjäntekijä

Kari Rissanen: Siinä nälännäkijä missä tyhjäntekijä

On tässä vuosien mittaan yritetty viisastua niin kiinalais-, arabialais-, afrikkalais- ja jopa ruotsalaisviisauksien avulla, vaan eipä taida päällepäin paljon hohkaa! Kovat nimet Seppälä, Aro, Kuusi ja niin edelleen ovat ajan myötä suomennelleet, käännelleet iloksemme ja opiksemme sananlaskuja, mietelmiä, aforismeja maailman turuilta. 'Joka ei k... Lue koko vinkki »

Tomi Sonster: Koska olen täydellinen

Lukijaa tarvitaan enemmän kuin koskaan. Kynnenmittaiset pika-artikkelit ja valmiiksi pureksittu internet-viihde heikentävät ihmismielessä orastavaa mielikuvitusta. Onneksi omia spekulointitaitoja ja tunne-elämää voi rikastuttaa Tomi Sonsterin käsittämättömillä runoilla. Koska olen täydellinen on Sonsterin kolmas runokokoelma ja todiste siitä, että ... Lue koko vinkki »
Maleskelulupa

Päivi Nenonen: Maleskelulupa

Parilla kympillä monta Pietarin-matkaa! Eikö muka kannata! Kun jo yksi matka maksaa parisataa euroa. Siis: hanki Maleskelulupa! Ja näkee muutakin kuin Iisakin kirkon ja Eremitaasin. Näkee kansan syviin riveihin, kotikoloihin, kommunalkoihin ja tutustuu paikallisiin: Olegiin, Tatjanaan, Aveniriin, Olgaan, Janiin, Jelenaan, Natashaan... Entä ki... Lue koko vinkki »
Alaston takinkääntäjä

Kari Rissanen: Alaston takinkääntäjä

Näistä novelleista puuttuvat pehmusteet, ne entisaikojen novelleihin kuuluvat jaaritukset kovan ytimen ympäriltä. On kolakka tunnelma. Vähän niin kuin huoneessa, jossa asutaan, mutta joka on riisuttu malli, standard, ei mikään de Luxe: ei tapetteja seinillä, tauluista puhumattakaan. Sänky on, vaikka voi seksuaalisuutta muuallakin harjoittaa. ... Lue koko vinkki »

Tarja Tuovinen: Hermeksen siivet

Tarja Tuovisen kirja yksinäisestä pitkin maailmaa liitelevästä sairaanhoitaja-Eevasta on jotenkin tutun tuntuinen tarina. Ihmeen helppolukuinen hyvin vaikeista mieltä järkyttävistä asioista. Synkästä lapsuudesta, kelpaamattomuudesta, sysityksi joutumisesta, hylätyksi tulemisesta ja ennen kaikkea naisesta, joka löytää miehiä pilvin pimein, muttei py... Lue koko vinkki »
Ja katsella hain hampaita

Helmi Järviluoma: Ja katsella hain hampaita

Tiedenainen Helmi Järviluoma, musiikkimaailmasta, kokeilee sanamaailmaa, onko siitä musiikin veroiseksi tunteiden välittäjäksi. Ja katsella hain hampaita on 11 novellin esikoiskokoelma, jossa muutamaa lapsijuttua lukuun ottamatta nainen etsii miehen syliä tai ainakin jonkun ihmisen vastakaikua täydentämään omaa puutetilaa, vajautta. Ei löydy lom... Lue koko vinkki »
Leijonasillalla, vähän vaille viisi

Pentti Stranius: Leijonasillalla, vähän vaille viisi

Historioitsijalta ja yhteiskuntatieteilijältä odottaisi puisevaa yhteiskunnallista kannanottoa Neuvostoliitosta ja kommunismiajan yhteiskunnallisista olosuhteista. Mutta sitä ei kuulu ei tule. Pikku pettymyshän se kieltämättä on, kun tietää tekijän tietomäärän. Yliopisto-opiskelu jää taka-alalle, sillä opiskelijaelämä iloineen ja suruineen – siinä ... Lue koko vinkki »
Vähän karvas jälkimaku

Pentti Stranius: Vähän karvas jälkimaku

Pitkällä kaavalla, aikavälillä, olen lukenut Pentti Straniuksen viimesyksyistä esikoista, sen jättämää jälkimakua haistellen ja maistellen. Käynyt ikään kuin kaapilla näkäräisillä silloin tällöin. Kaksi V:tä tunkee jälkimakuna pintaan: viina ja venäläisyys. Niin ja – kuolema, joka käy herkistämässä kovan elämän. 15 jutun kokoelman ihmiset eiv... Lue koko vinkki »