Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Unia sodasta on romaani inkeriläisistä, inkeriläiskulakkiperheen ja suvun vaiheista Stalinin vainon ajoilta näihin Putinin päiviin. Aikajana on pitkä, sata vuotta, muutama sukupolvi. Arvi Perttu ottaa kansiinsa tarinan Mummon, pikku-Helmin kautta. Teos on Petroskoissa syntyneen ja Lieksassa asuvan Pertun kahdestoista. Perttu palkittiin Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin Vuoden kynä -palkinnolla 2023.
Siperian karkotuksessa eletään oma aikansa, aikansa Pietarissa ja Petroskoissa. Inkeriläisten omilla asuinsijoilla Leningradia ympäröivällä maaseudulla ei elinpaikkaa ole. Sotamies Sergei käy toivotonta sotaansa, erikoisoperaatiossa Ukrainan rintamalla.
Elämä on yhtä kaikenkattavaa sotaa. Omia tulevaisuuden suunnitelmia ei voi olla, koska elämän arki ohjautuu vallanpitäjien oikkujen mukaan. Mummo-tyttösen hapuilu äidin ja isän kelkassa, lapsen silmin ja tunnoin, näyttää arkielämän karuuden, mikä äidin ja isän vieraantuessa toisistaan kylmenee kylmenemistään. Eiväthän elinmahdollisuudet karkotuksissa sen kummemmiksi muutu vaikka paikkaa vaihdetaankin.
Perttu käyttää aikajanaa tehokkaasti. Se pieni Mummo kasvaa siellä Stalinin vainoissa aikuiseksi. Mummon aikuiskokemuksista kirjailija ei lukijoilleen kerro, lapsuuden kovat kourat sitäkin tarkemmin. Mutta niin vain Mummo on kertonut Sergeille suakkunansa, ja niitä muistellen Sergei yrittää selvitä Ukrainan rintamalla elävien kirjoissa kaikkine rötöstelyineen siviiliväestöä kohtaan, viinoineen, pilvenpoltteluineen. Sergei pelaa lopulta kuin tietokonepeliä, joka iskeekin oikeasti takaisin.
Ylimalkaan sanottuna: Arvi Pertun kirja Unia sodasta on oiva opas ja yhteenveto venäläisestä sota- ja väkivaltahistoriasta. Romaanista käy ilmi viimeisen sadan vuoden aikainen venäläinen elämänmeno pienen ihmisen, tavan kansalaisen nahoissa tuntien.
Kirja tavallaan kokoaa yksinkertaisesti yhteen kaiken ilmestyneen materiaalin tältä sadan vuoden jaksolta ja voi hyvinkin johdattaa lukijansa laajempien, yksityiskohtaisempien teosten pariin, joita kyllä riittää luettaviksi: Jahinan Suleikan mukana Angaraan, jonne Pertun perhekin ajautui; Applebaumin Gulagin tiedoin Venäjän vankileireille; nobelisti Aleksijevitšin Neuvostoihmisen loppu -haastatteluihin; Soudakovan Varjele varjoani -inkeriläismuuttajiin; Säkkisen Pahinta oli kylmyys – Yli-Vakkurin sotavankeuteen ja Myllymäet jos siihen vielä kaiken päälle.
Vainokirjojen virta on loputon.