Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Enheduannan Suurisydämisin valtiatar -runoelman jälkeen joensuulainen Kirjokansi on kulttuuritekona kustantanut vielä tämän toisen runo- ja hymniteoksen neljäntuhannen vuoden takaisesta Mesopotamiasta, Kaksoisvirranmaasta, nykyisen Irakin alueelta. Alkukieli on sumeri ja runot on alunperin kirjoitettu nuolenpääkirjoituksella savitauluihin.
Minna Ronkainen on soveltaen kääntänyt runot Thorkild Jacobsenin kirjasta The Harps That Once… : Sumerian Poetry in Translation. Runoissa pääsemme nauttimaan niin jumalten lemmenleikeistä kuin myös kuninkaiden ja tavanihmisten eroottisesta huumasta.
Näissä, jos missä, on sitä kuuluisaa historian havinaa! Ennakkoväristys käy läpi ruumiin ja mielen: edessä intiimipääsy kurkistamaan ihmiselämää vuosituhanten taa, missä jumalilla oli kaiken kattava rooli ihmisten elämässä. Ei juuri työvälinettä saati arkiaskaretta, jotteiko jumala, usko ja hedelmällisyys mukana kuvioissa!
Alkuosassa seuraamme jumalten erotiikkaa, miten jumala Enlil ja jumalatar Ninlil kietoutuvat toisiinsa luoden uusia jumalia ja kuinka Damuzi-jumala pettää puolisoaan Inannaa orjatytön kanssa, joka “oppi tuntemaan siellä / miehen elimen tarmokkaan työstön / ja oppi myös / imemään miehen kalua”.
Aika rajua ja suorasukaista, suorastaan ronskia etenemistä. Eivätkä lopun maallisten hovilaistenkaan hymnit kalpene jumalten ilottelusta:
“Voi! ahda sitä sisään niin kuin jauhoa mitta-astiaan!
Oi, puske, puske sitä sisään kuin tunkisit jauhoa vanhaan mittakulhoon!”
Mutta myös näin kauniisti ja herttaisesti välillä:
“Oi, kaunistukkaiseni! voi kauniskutriseni! Suloinen hyvin kasvanut puu!
Oi kaunistukkaiseni – taatelipalmun kaltainen! Oi komea sänkikaulani – kuin taatelin kuitua!”
Tosin tuossakin lyhyessä lainauksessa lukijan sopii havaita, että symboliikkaa kaikki tuo.
Kai nuo kuitenkin kaikki tyynni kaunista ja herkkää aistinautintoa tarjoavat halullisille. Itse en esteettistä elämystä näissä tuntenut enkä saanut läheskään niin paljon irti kuin Vanhan testamentin Psalmeista ja kertomuksista, jotka on kirjoitettu jälkeen sumerilaisten kirjoitusten. Vahvistuipa vain näkemys: ei mitään uutta auringon alla – elämä on yhtäläistä hedelmällistä suvunjatkamista niin jumalilla kuin ihmisilläkin.
Näinkin nämä näin: Nuolenpäällä.