Maria Peura: Ja taivaan tähdet putoavat

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Anni on kotoisin pohjoisesta Naalasen kylästä vahvasta lestadiolaisyhteisöstä, mutta avioeron myötä hän on joutunut muuttamaan Helsinkiin murrosikäisen tyttärensä Mirkan kanssa. Elämä ei ole auvoista: Anni turvautuu avioeroa ja miehensä uskottomuutta surressaan suhteiden etsimiseen internetistä ja Laestadiuksen Postillan lukemiseen, Mirka taas päihteisiin ja viiltelyyn. Anni löytääkin kiinnostavan miehen, jonka nimi on sattumoisin Lars mutta jota hän kutsuu Lasseksi, ja Mirka sijoitetaan erityisluokalle ja psykoterapiaan sympaattisen Dmitrin kanssa. Mutta alkavatko asiat sittenkään sujua Annin toivomusten mukaan?

Peuran kirjan juoni on ihan mielenkiintoinen, enkä olisi ollenkaan toivonut, että sitä olisi paljastettu niin pitkälle takakannen tekstissä, mutta mielestäni se ei ollut kirjan parasta antia, vaikka esimerkiksi Annin äidin traaginen tarina oli tyylikkäästi kerrottu, ja Mirkan erikoinen terapiatarina tiivistyi mainiosti loppua kohden.

Erityisesti kirjasta jäi kuitenkin mieleen Peuran käyttämä kieli, joka on runollista ja karheaa yhtaikaa; erityisen ilmaisuvoimaista oli pohjoisen murre, joka tulee esiin Annin elämästä kertovissa kirjan jaksoissa. Myös Dmitrin terapiajargon on osuvaa ironisuudessaan.

Aivan yhtä paljon tämä kirja ei puhutellut minua kuin Maria Peuran koskettava esikoisteos On rakkautes ääretön (2001), mutta mieleenjäävä lukukokemus tämä silti oli ja uskallan suositella sitä varsinkin niille, jotka ovat kiinnostuneita uskonnollisista yhteisöistä tai erilaisista terapiamuodoista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *