Arne Dahl: Jäänlähtö

Maaliskuun viidentenä päivänä ilmestyy ruumis rannalle. Huhtikuun viiden­tenä sama juttu, samoin toukokuun viidentenä, joka kerta eri rannalle eri puolille Tukholman läänin aluetta, mutta aina samankaltaiseen maisemaan. Vakavista vammoista vähitellen toipuva komisario Desiré “Deer” Rosenkvist näkee yhteyden. Jostain syystä hänen esimiehensä kuitenkin haluaa pitää tapaukset erillään.

Sitten joku alkaa surmataa kirveellä entisiä Helvetin enkelien jäseniä. Vielä­kään poliisijohto ei halua löytää yhtäläisyyksiä rikosten välille. Deerin on turvauduttava “yksityisinä turvallisuusasiantuntijoina” nykyään toimivien Sam Bergerin ja Molly Blomin apuun.

Jäänlähtö on viides ja viimeinen osa Arne Dahlin Berger & Blom -jännäri­sarjassa, jonka aiemmissa osissa on rytissyt kunnolla ja juonikuviot ovat menneet kunnon sykkyröille. Nyt paras jännite tuntuu puuttuvan, kun päähenkilöparin keskinäiset epäluulot ja ristiriidat ovat suurimmalta osin jääneet taakse.

Arne Dahlin kerronta keskittyykin Deerin hahmon kehittämiseen, ja jotenkin hänen kohtalonsa tuntuu kaikkein kiinnostavimmalta seurata. Sillä siitäkin tässä on kyse, paitsi murhasarjan vähittäisestä ratkeamisesta, niin myös kirjasarjan läpi kulkeneen mafia- ja kostojuonen aukeamisesta.

Hyvä käyttödekkari Jäänlähtö silti on. Tarinassa on aika omaperäinen 1990-luvulle kurkottava bioteknologiatausta, ja nopeat juonenkäänteet näkö­kulman­vaihdoksineen saavat ahmimaan vielä yhtä luvun, ja sitten vielä yhden eteenpäin. Kyllä Arne Dahl sujuvan dekkarin osaa kirjoittaa, vaikkei tämä sarjan kahden ensimmäisen osan tasolle minun mielestäni ylläkään. Kannattaa silti lukea, jos Bergerin ja Blomin edesottamukset ovat aiemmin kiinnostaneet – tästä osasta ei sen sijaan sarjaa kannata aloittaa, vaan alusta Rajamaista.