Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jallunväriset yöt on Maria Ilosen toinen kirja, vaikka käsikirjoitus taitaa olla ensin julkaistua teosta Kutsu kahdelle vanhempi. Kirjailija on maininnut toisinkoisen tummemmista sävyistä somekanavissaan useamman kerran ja muistuttanut, ettei huumori silti unohdu sivuilta.
— Mikä sitä tyttöä harmittaa, kysyi lääkkeitään ufonpieruiksi nimitellyt mummo.
Mummo ojensi Horna-pussia.
— Ota pastilli, se helpottaa. Leikitään, että se on surunsyöjäpilleri.
Nappasin sormieni väliin yhden mustan pastillin ja laitoin sen kielelleni. Väkevä salmiakin maku täytti suuni.
Hoitajan työ ei ole Emilian kutsumus. Osastolle tulee Terhikki, joka on kuin huonolaatuisesta tonnikalasta löytynyt ruoto, tökkää juuri silloin kun on tuudittautunut luottamaan, että pehmoista se on sittenkin. Iskee, kun toinen on muutenkin surullinen.
Parisuhde Mikan kanssa päättyy siihen, että mies löytää toisen ja tajuaa kuulemma sitten vasta, mitä rakkaus on. Emilia haluaa ehdottomasti parisuhteen Mikan jälkeen. Hän kohtaa Simon, jonka kyllä on jotenkin aina tiennyt.
Ystävät huolestuvat. Tapahtuuko tapaillessa mitään muuta kuin että kummallakin on alkoholia? Ovatko he sopineet seurustelusta?
Simolla on jallupulloon elinikäinen sitoumus, eikä herkkua noin vain riuhtaista kädestä. Emilia yrittää toisinaan pyristellä irti miehestä. Miten siinä käy?
Yksinäisyys ja ulkopuolisuuden tunne ovat Emilian alituisia seuralaisia. Hän pohtii, mikä olisi kivuista pienin vastaanottaa. Olisiko mahdotonta muuttaa ulkomaille? Voisiko Mökö-kissan ottaa mukaan? Pärjäisikö äiti?
Ruokaa rakastava Mökö on mainio sivuhenkilö tarinassa. Sen kanssa voi viettää päivän sohvalla surullisesti loppuvia elokuvia katsellen ja syödä sipsejä ja jäätelöä.
Painoin vihreää luuria.
Saman tien painoin punaista. Mökö tuli ja puski pehmeällä päällään hyväksyvästi kättäni.
