Miltä tuntuu lapsesta, kun isä on alkoholisti? Entä miltä tuntuu koulukiusatusta venäläisestä maahanmuuttajasta? Miltä tuntuu, kun oma vaimo sairastuu masennukseen ja muuttuu itsetuhoiseksi ja luokseenpääsemättömäksi? Jussi Valtosen toinen teos Vesiseinä ei todellakaan ole mitään kevyttä kesälukemista. Esiintymispelko, parisuhdekriisit, avioero, vanheneminen – tässä lisää teemoja Valtosen väkevään helsinkiläiskuvaukseen. Vesiseinä koostuu kahdeksasta periaatteessa melko itsenäisestä luvusta, joista jokaisessa valotetaan päähenkilöiden elämän erilaisia kipupisteitä muuttuvista näkökulmista.
Psykologi Jussi Valtonen voitti vuonna 2002 J.H. Erkon kilpailun pitkällä novellillaan Afrikka, joka on osa tätä teosta. Kirjailijanuransa lisäksi Valtonen on myös rock-yhtye Kuhan kitaristi. Valtosen oma koulutustausta näkyy Vesiseinän sivuilla selkeästi. Hän kuvaa sairaan ihmisen sielunmaisemaa hyvin tarkkanäköisesti. Hän onnistuu myös samastumaan koskettavasti vieressä kärsivän rooliin lähimmäisen sairastaessa. Epätietoisuus, epävarmuus, itseluottamuksen puute ja tuska rakkaan puolesta tekevät lukijankin olon välillä hieman epämukavaksi. Varsinaisia sankareita kirjassa ei ole, Valtonen pyrkii ymmärtämään inhimillisesti kaikkia kriisien osapuolia.
Valtosen teksti on sujuvaa ja värikästä, ja pientä katkeransuloista huumoriakin hän onnistuu kirjan sivuilla viljelemään. Kirja antaa aihetta ajatteluun ja muistuttaa, että ihmissuhteet eivät koskaan ole mikään helppo asia – eivät lapsena, eivät nuorena eivätkä aikuisena. Vesiseinä on vaikuttava, kaunis kokonaisuus. Jussi Valtonen on kirjailija, joka kannattaa painaa muistiin.