Järvi, joka murtui on Joona Keskitalon Takamailla-sarjan neljäs romaani ja mielestäni paras niistä.
Tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun paikallinen keplottelija Kari Kinnunen yrittää juoksuttaa lähijärvestä vedet päästäkseen hakkaamaan suojeltua metsäänsä. Hanke karkaa käsistä ja tyhjentyneen järven pohjasta paljastuu kaksi muoviin käärittyä ruumista.
Sarjamurhaajan paljastuminen sekoittaa monen paikkakuntalaisen pään. Tarinassa seikkailevat muun muassa puhekyvyttömäksi muuttunut Kinnunen, murhablogin käynnistävä paikallislehden omistaja-päätoimittaja Risto, tämän palkollinen toimittaja Anna ja hänen miehensä Sami.
Murhaaja jatkaa toimintaansa ja lukija saa jännittää kunnolla henkilöiden puolesta. Juoni täysin odottamattomine käänteineen on käsittämättömän hyvä. Myös henkilöhahmot ovat todella huolella rakennettuja. Aluksi he vaikuttavat kummallisilta, mutta kun kunkin motiivi paljastuu, kaikki loksahtaa kohdalleen.
Lukiessani tätä tarina hulluudesta mieleeni tuli joskus kauan sitten näkemäni dokumentti, jossa kriminaalipsykologi kommentoi tutkimiaan kauheita rikoksia sanoen: ”Mitä syvemmin perehdyn tapaukseen, sitä paremmin ymmärrän, miksi se tapahtui.”
Suosittelen kaikille dekkareiden, kauhun ja tragikomedian ystäville.





