Osta kirja itsellesi
Jo alusta asti tiesi, että Julma maa vaatii täyden keskittymisen. Maailma on hiekkaa ja tomua ja meret kuivuneita mutta entistäkin vaarallisempia. Saba ja Lugh ovat kaksoset jotka yrittävät selviytyä kuivuudessa isänsä ja pikkusiskonsa kanssa. Ennen sadetta tulevat miehet, jotka vievät Lughin pois – pojan joka on syntynyt talvipäivän seisauksena. Saba ei voi muuta kuin lähteä etsimään veljeään seuranaan aluksi vain varis. Matka on pitkä ja vaativa, mutta Saba ei vain voi elää ilman veljeään ja välillä pelkkä tahdonvoima kuljettaa tyttöä eteenpäin.
Julmaa maata lukiessa ei voinut arvailla, miten kaikki päättyy ja jatkuu, tulossa on nimittäin vielä kaksi osaa. Arvaamattomuus ei kuitenkaan taannut jännittävää lukunautintoa, vaan kirja tuntui paikoin tylsältä. Auttamatta tulee mieleen Nälkäpeli, joka myös vie voiton genressään. Vaikka Julma maa olikin arvaamaton, ei se missään paikoin yllättänyt. Teksti on puhekielistä ja vaikka siihen on hyvä syy ei se kaikkien mieleen ole.
Julma maa on selkeästi nuorille suunnattu, tulevaisuuden kauhukuvia vilautteleva kirja, joka ei anna tarpeeksi vaativammalle lukijalle.
Nyt minun täytyy kyllä vähän puolustaa Julmaa maata. Minun mielestäni se oli varsin mukaansatempaava ja viihdyttävä lukupaketti ja sopii hyvin tyydyttämään sitä nälkää, jonka Nälkäpeli jätti jälkeensä. Missään kohdin en kokenut sitä tylsäksi, juoni eteni vauhdikkaasti, eikä suvantoja juuri ollut. Saban suhdetta pikkusiskoonsa kuvataan hyvin ja mukaan mahtui ripaus romantiikkaakin, tosin siinä mentiin teinisiirapin puolelle. Lemmikkilintu Nero oli korppi, ei varis.