Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 4 : Kukkaan puhkeavien tyttöjen varjossa II: Paikannimet: Paikkakunta

Osta kirja itsellesi

Marcelin tarina jatkuu. Kirjasarjan kolmannessa osassa hän oli vielä nuorukainen, joka ihastui leikkitoveriinsa Gilberteen ja otti ensiaskelia Pariisin seurapiireihin, mutta nyt hän on varttunut nuoreksi mieheksi. Gilberteä muistetaan vain ohimennen kirjan alussa; on aika uusille toimille.

Marcel matkustaa alati huolehtivan isoäitinsä kanssa hienoon Grand Hôtelin kylpylään Balbeciin. Aluksi Marcel on kovasti isoäidin tossun alla – koska nuori mies on edelleen heikkorakenteinen, hän koputtaa yöllä kolmasti seinään, jotta isoäiti toisi hänelle maitoa! Mutta vähitellen seurapiirit alkavat kiinnostaa yhä enemmän. Ja sitten löytyy uusi ihastus, suorastaan rakkaus, kun Marcel tutustuu reippaaseen tyttöryhmään, ja yksi heistä, Albertine, saa hänet kuohuksiin.

Eihän tässäkään osassa tämän suurempia ulkoisia tapahtumia ollut, mutta jostain syystä kirja oli selvästi vähemmän työläs lukea kuin edeltävät osat. Ehkäpä toimintaa oli kuitenkin enemmän. Tai sitten Proustin kerronnan imu alkaa olla minulle yhä suurempi. Mielestäni kirjan parasta antia on Balbecin seurapiireihin tutustuminen. Heidän joukossaan vilisee markiiseja, herttuoita ja herttuattaria, paroneita ja ruhtinaita niin ettei heistä tahdo saada lukua pidettyä, mutta kuten edellisessäkin osassa, Marcel joutuu pettymään, ja tämä pettymys on hyvin hienovaraisesti ja tyylikkäästi kuvattu. Hienot ihmiset osoittautuvat usein kovin pienisieluisiksi, eikä Marcel löydä heidän joukostaan etsimäänsä. Uusi rakkaus eli reippaan urheileva Albertine on hyvin erilainen. Hän on köyhistä oloista ja suorasanainen, mutta Marcel rakastuu päätä pahkaa, ennen kuin on edes ehtinyt tutustua koko tyttöön.

Muistan lukeneeni jostain, että tämä Albertine onkin itse asiassa peitehahmo miespuoliselle Albertille, mutta toistaiseksi homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan kirjassa kovin torjuvasti, niin torjuvasti, että ehkäpä sen takana on kuitenkin kiinnostusta asiaan, varsinkin kun Marcelin samanaikainen ystävystyminen nuoren Robert de Saint-Loupin kanssa on kovin syvää ja melkein aistillista. Kirjan ajankuvaus on edelleen hyvin taitavaa; sääty-yhteiskunta voi edelleen paksusti ja antisemitismiä on vielä entistäkin enemmän, samoin nousevan sosialismin pelkoa.

Mielenkiintoinen kirja siis kaiken kaikkiaan. Olen hyvin iloinen siitä että ryhdyin tähän urakkaan.

Tuija

Olen Tuija ja olen suhtautunut intohimoisesti kirjoihin ja lukemiseen jo yli 50 vuoden ajan. Myös työni on kirjojen parissa puurtamista, sillä toimin tietopalveluneuvojana Tampereen yliopiston kirjastossa. Luen mieluiten kaikkea laatukirjallisuutta dekkareita ja tyttökirjoja unohtamatta. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.