Mary Swann oli puhehäiriöinen, kouluja käymätön pienviljelijän vaimo, jonka pituutta, painoa tai muita perustietoja ei löytynyt. Hän kirjoitti kuitenkin erikoisen kiehtovia runoja, jotka yhdistävät kirjan muut henkilöt toisiinsa. Mary Swannin elämä päättyi kauhealla tavalla, mutta hän on kuitenkin päähenkilö, jonka ympärille rakentuu mielenkiintoinen tarina.
Tarinassa on useampi kertoja, jotka esitellään vuorotellen ja lopulta asiat kietoutuvat yhteen – tietysti Mary Swanniin liittyen. Erästä henkilöä kuvataan näin: Frederic Cruzzi on rakastanut elämässään kahta asiaa. Kirjoitettua sanaa ja vaimoaan Hildeä. Tämä kuvaa oikeastaan aika hyvin koko kirjaa, sillä se liikkuu pääosin kirjallisuuden ja ihmissuhteiden ympärillä.
Swann-symposiumista puhutaan alusta lähtien ja koko teos huipentuukin siihen. Elokuvamaisesti kuvattu loppu onkin kirjan parasta antia. Tieteellinen, lähtökohdiltaan hillitty tapahtuma kasvaa trilleriksi saaden tarkoituksella tai tarkoituksetta Agatha Christie -tyylisiä piirteitä.
Kirjallisuutta sekä runoutta kuvataan monin tavoin. Intohimoinen ja kunnioittava suhtautuminen Swannin tuotantoon saavat lopussa rinnalleen parodian ja ironian. Kaiken keskellä Mary Swann on mukavan erilainen kirja, jossa ihmisten persoonallisuutta, tapoja ja outouttakin kuvataan osuvasti. Vakava ja kepeä kerronta nitoutuvat hyvin yhteen.