Alkuperäinen Kärpästen herra on klassikkoteos, joka on kääntynyt elokuvaksi kaksi kertaa. Tämä 1950-luvulla julkaistu teoksen katsotaan olevan William Goldingin pääteos ja se nousee yhä esiin monissa klassikkolukulistoissa. Aimée De Jonghin sarjakuvasovitus tilattiin juhlistamaan kirjan 70-vuotispäivää ja auttamaan teosta päätymään uuden sukupolven lukijoiden pariin.
Kärpästen herrassa joukko poikia putoaa lentokoneella saarelle. Kaikki aikuiset menehtyvät pudotuksessa ja saari on autio. Lapsia on kuitenkin selvinnyt yllättävän suuri määrä. Ralph kokee putoamisen suurena seikkailuna ja on varma siitä, että hänen isänsä tulee pelastamaan heidät. Possuksi kutsuttu on peloissaan ja kaipaa vain ystävää Jack Merridew on kuoron johtaja ja uskoo olevansa oikeutettu johtamaan lapsia.
Alkuasetelmasta voisi kuvitella teoksen olevan Robinson Crusoe, jossa päähenkilöinä toimivat lapset. Se ei kuitenkaan ole sitä. Kärpästen herrassa lapset jakaantuvat kahteen joukkoon, joiden välille syntyy välittömästi jännite. Seurauksena on väkivaltainen ja kauhea tarina, joka heijastelee ihmisluonnon varjopuolia.
De Jongh on lähtenyt tekemään sovitusta tosi rohkeasti. Kirjalla on pituutta ja juoni etenee varsin verkkaisesti valtavien kuvien välityksellä. Rauhallisuus tarttuu nopeasti myös lukijaan, joka jää tarkastelemaan kuvien yksityiskohtaisuutta. Myös tekstiä on käytetty varsin niukasti.
Kärpästen herra on mahtava sarjakuva-albumi. Se on osoitus visuaalisen kerronnan voimasta ilmaista monisyisiä tarinoita ja uskollinen adaptaatio klassikosta. Tämänkaltaisia kunnianhimoisia sarjakuvia lukisin mielelläni paljon lisääkin.