Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nuori kukkamyyjä Lily löydetään kuolleena: hän on aseteltu side silmillään polvilleen ja hänen edessään on laatikko. Tapausta tutkiva komisario Edgar Stephens ei tunnu saavan murhatutkimuksesta otetta. Samaan aikaan Stephensin ystävä taikuri Max ja hänen tyttärensä ovat Brighton Hippodrome -teatterin pääesiintyjät. Toisena esityksenä on tableau vivant -esitys, joka kiertää sääntöjä alastomana esiintymisestä. Alastomat henkilöhahmot ovat kiellettyjä, mutta esityksen naiset esittävät historiasta tunnettuja taideteoksia.
Koska murha muistuttaa elävien patsaiden esityksen hahmoja ja tapahtui vuokratalossa, jossa esiintyjiä majoittuu, Stephens ja Max uskovat tapauksilla olevan yhteys.
Buddy-poliisigenre, jossa poliisin aisaparina työskentelee jotakin erikoista ammattia edustava henkilö, on tutumpi televisioviihteestä. Genren vahvuus on heittää kaksi erilaista persoonaa ratkaisemaan samaa ongelmaa. Asetelman hyväksyminen vaatii tietysti hieman enemmän heittäytymistä, mutta tässä tapauksessa asetelma toimii hyvin. Sekä poliisi että taikuri palvelivat sodan aikana sotilasyksikössä, jonka tehtävänä oli johtaa vihollista harhaan.
Brightonin mysteerit -sarjan suurin vahvuus on sen sijoittuminen 1950-luvulle. Ympäristö murhapaikkoineen tuntuu tuoreelta ja elävältä. Aikakausi tuo rikostutkintaan paljon rajoitteita, joita nykymaailmassa ei ole. Valokuvausta on vasta alettu käyttää murhatutkimuksissa. Modernit apuvälineet, kuten kännykät ja DNA-jälkien kaltaiset tutkimusmenetelmät puuttuvat tietysti. Nämä rajoitteet helpottavat tarinaan heittäytymistä. 1950-luvun alussa toisen maailmansodan seuraukset ovat vielä nähtävissä ja televisio vie sijaa teatteriesityksiltä.
Katoamistemppu on sarjan neljäs osa. Sen pariin voi kuitenkin hypätä huoletta, sillä kirja pohjustaa hahmonsa hyvin. Ihmissuhteet maustavat mysteeriä, ja kokonaisuus on nopealukuinen dekkari.