Jo Nesbø: Poliisi

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Aave jätti Harry Holen ystävät ikävään asemaan. Kirjan lopussa jäi epäselväksi, onko Harry kuollut vai ei. Poliisi on onneksi kymmenes Harry Hole -kirja.

Erlend Vennesla, juuri eläkkeelle jäänyt henkirikostutkija, pyöräilee Oslon reunamilla. Taskulamppu syttyy hänen edessään, mutta Vennesla ei aavista pahaa. Olisi pitänyt. Venneslaa ei sen jälkeen näe kukaan hengissä. Entinen poliisi on kuollut, eikä missä tahansa, vaan vanhan, selvittämättömän murhan tapahtumapaikalla. Murhan, jonka tutkintaa Vennesla johti.

Seuraavaksi kuolee Bertil Nilsen. Toinen poliisi. Hänkin kuolee aikaisemman selvittämättömän murhan tapahtumapaikalla. Murhan, jota hän oli tutkimassa. Päivämääräkin on tälläkin kertaa tismalleen sama kuin edellisessä tapauksessa. Näyttää vakavasti siltä, että joku lahtaa poliiseja näiden entisillä rikospaikoilla rikosten vuosipäivänä.

Vaikka poliisimurhaaja, puhumattakaan poliisisarjamurhaajasta, saa luonnollisesti peräänsä koko poliisilaitoksen voiman, tapauksiin ei vain löydy ratkaisua. Poliisimestariksi vasta nousseen nuoren ja menestyneen Mikael Bellmanin tilanne alkaa olla tukala, kun paljon julkisuutta saava rikos ei vain selviä. Kuka osaisi ratkaista, missä tapauksessa on kyse?

Jo Nesbø on melkoinen mestari. Hän on rakentanut upean dekkarin, joka vie lukijaa kuin pässiä narussa. Juoni johdattelee lukijaa harhapoluille ja yllättää jatkuvasti kieroilla käänteillä. Tätä kirjaa on hyvin vaikea laskea käsistään, ennen kuin viimeinenkin käänne on selvinnyt. Poliisi nousee erinomaisen kirjasarjan parhaiden joukkoon vaivatta. Suosittelen ehdottomasti hyvien dekkarien ystäville.

Jos et vielä tunne Harry Holea, kannattaa kuitenkin jättää Poliisi vielä vartomaan, aloittaa Punarinnasta ja edetä järjestyksessä – ja täytyy sanoa, että olen melkein kateellinen: sen verran hyvää luettavaa sinulla on edessäsi.

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari pitää World Fantasy Award -voittajista ja suurten ideoiden scifistä. Mikko pelaa fanaattisella innolla monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

4 kommenttia

  1. …kehoittaisin kyllä aloittamaan Harry Hole -sarjan ensimmäisestä teoksesta, Lepakkomiehestä. 😉

  2. Punarinnasta aloittaminen on minusta ihan perusteltua: tokihan tarina alkaa Lepakkomiehestä ja Torakoista, mutta minusta Punarinnasta alkava tarinalinja on vain paljon parempi. Lepakkomies ja Torakat tuntuvat aika irrallisilta osilta tarinaa, eikä niiden käänteitä spoilata myöhemmissä kirjoissa, joten ne ehtii kyllä lukea myöhemminkin.

  3. Sain maanisen luku-urakan päätteeksi Poliisin luettua, ja piti heti alkaa etsiä netistä kommentteja kirjasta, kun lähipiiristä ei sitä lukeneita vielä löydy. Olipahan taas huikeaa viihdettä, harvoin (jos koskaan aiemmin) olen kirjaa lukiessa itkenyt ja nauranut ääneen – siis yhtä aikaa.

    Itsekin olen kyllä sitä mieltä että ei ole mitään syytä skipata Lepakkomiestä ja Torakoita, vaikka sarja paraneekin vanhetessaan niin myös nuo molemmat ovat todella hyviä kirjoja. Ja kyllähän esim. Lepakkomiehen loppuratkaisu mainitaan useampaan kertaan myöhemmissä kirjoissa, joten miksi suotta spoilata se itseltään lukemalla kirjat väärässä järjestyksessä nykyään kun Torakatkin on suomennettu.

  4. Minusta Poliisissa kikkailu ja lukijan harhauttaminen meni jo vähän turhankin pitkälle — niinkin pitkälle, että se alkoi käydä minusta muutamissa tapauksissa liian arvattavaksi (ja hip hei: arvasin murhaajan ihan oikein kahden kolmanneksen jälkeen!). Samoin itse tarina alkoi kunnolla imeä vasta aika pitkällä. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että Nesbøn veroista dekkaristia on todella vaikea löytää. Vaikkei minun mielestäni (ainakaan vielä) Lumiukkoa syrjäytetä Harry Hole -sarjan kärkipaikalta jännittävyydessä ja hyytävyydessä, on Poliisi ilman muuta huipputekijän huipputuote.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *