Justina Robson: Keeping It Real

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Vuonna 2015 kvanttipommi räjäytti aukon ulottuvuuksien välille. Ihmiset joutuivat ensi kertaa tekemisiin muiden ulottuvuuksien myyttisten olentojen — esimerkiksi haltioiden, demonien, elementaalien ja keijujen — kanssa. Vuorovaikutus on ollut jännittävää ja usein kertakaikkisen uskomatontakin. Kuka esimerkiksi olisi uskonut, että haltioista yksikään rokkaisi? Ei kukaan. Kun haltia Zal kuitenkin alkaa esiintyä käsittämättömän suositussa mode-x -bändissä, se herättää myös negatiivista huomiota.

Lila Black on huipputiukan profiilin turvafirman ykkösprojekti: nainen osaksi lihaa ja verta ja suurimmaksi osaksi älykästä metallia, tekoälyllä höystettynä, uudenlaisen agentin prototyyppi. Hänet määrätään Zalin vartijaksi siihen saakka, kunnes häiritsevien tappouhkausten lähettelijä on saatu kiinni. Saadakseen tehtävän suoritettua hänen on vain nieltävä haltioita kohtaan tuntemansa vastenmielisyys.

Keeping It Real on yli-inhimillistä toimintaa alusta loppuun. Robson pitää mukana myös muista kirjoista tutut teemansa — tekoälyn ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen, inhimillisyyden ja identiteetin rajojen etsinnän. Asetelma on mukavasti selälleen kieräytetty ”sankari pelastaa haluttavan palkinnon” tai Bodyguard-tarina. Kokonaisuutta ei ollenkaan pahenna päähenkilöiden osaksi koituva romanttinen ja eroottinen maaginen Peli, jonka häviämisehdot ovat selkeämmät kuin voittajan palkinto.

Tätä hyvää saa lisää: Quantum Gravity -sarja jatkui huhtikuussa 2007 kirjalla Selling Out.

3 kommenttia

  1. Kuolasin Robsonin sivuja, mutta tämä fakta meni ohi. Mahtava juttu.

  2. Keeping It Realin jatko-osat eivät ole valitettavasti tuntuneet vinkkauksen arvoisilta. Ekan osan intensiivisyyden jälkeen kaksi seuraavaa osaa olivat sekavaa kohellusta ja päähenkilö Lilan itsesäälissä vellontaa. Jälkeenpäin ajatellen niitä olisi kannattanut lukea samanlaisella asenteella kuin lukisi mangaa. Oh well.

    Juuri lukemani neljäs osa, Chasing the Dragon, tuntui viimein jämäkämmältä ja juonikin kiinnostavammalta. Ehkä manga-oivallus auttoi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *