Kertaalleen kuollut on vahva tarina siitä, kun ihmisen sydän pysähtyy ja eletään neljä minuuttia ilman sydämen toimintaa. Melkoista!
Eeva Soivio on roolissaan Ryhmäteatterin lavalla, kun se tapahtuu, hän vain sammuu. Seuraavan kerran hän havahtuu sairaalassa. Hänet on saatu takaisin!
Jo lapsena Soivio tunsi, että sydän jyskyttää, mutta ei siihen sen kummemmin kiinitetty huomiota. Kun rytmihäiriöt sitten olivat viedä hänet mennessään, selviää, että hänelle on pakko asentaa tahdistin.
Kun Soivio on sairaalassa, mies ja lapset käyvät häntä tervehtimässä ja samalla yritetään elää sellaista ”normielämää”. Miten, jos juuri on ollut kuolla ja jättää lapset äidittömiksi ja miehen leskeksi?
Erittäin vakuuttavasti, luontevasti ja ajoittain vähän jännittäväksikin kerrottu tarina hupenee huippuunsa, kun tahdistin päätetään asentaa. Eeva on antanut sille jo nimenkin – Dolores. Hupaisin kohta oli se, kun tahdistimen valmistajan tyyppi käy Eevan luona kertomassa laitteesta, mikä tullaan asentamaan Eevaan ja kuinka hänen luurinsa tulee appi, mikä kertoo sitten sitä sun tätä. Että sitä nykyaikaa ja sen tuomaa tekniikkaa.
Kirjassa kerrotaan paljon äidin ja vaimon tuntoja, että miten tässä nyt tulee käymään, toki – ihan inhimillisiä tunteita, joihin lukijakin voi samaistua, etenkin, jos on kokenut vähänkään vastaavaa.
Koko kirja on kirjoitettu niin vetävästi, että se meni ihan heittämällä läpi ja sen tarinan tulee kyllä muistamaan pitkään.








