Kesä maaseudun rauhassa! Saisi unohtaa raha- ja ihmissuhdehuolet ja suunnitella neulekirjaansa.
Kesä maaseudun rauhassa! Pitkiä pyörälenkkejä kolmella eri pyörällä. Saa rauhassa valmistautua triathlonia varten, eikä mikään häiritse yksinoloa.
Valitettavasti vain sekä Serena että Leo ovat vuokranneet saman mökin, kun omistajapariskunnan kumpikin puolisko on luvannut sen toisesta tietämättä kaverilleen. Mikä herkullinen väärinkäsitysten asetelma Kesäkämppikset-kirjassa. Jenni Multisilta avaa tällä kirjalla Mökki Kahvilahdessa -sarjan.
Hetkinen? Mitä hän sanoikaan? Kesä-mikä?
Aurinko paistaa suoraan silmiini, ja joudun siristelemään yrittäessäni tarkentaa katseeni miehen – Leon – kasvoihin.
”Moi”, sanon. ”Mä olen Serena. Kesävuokralainen.”
Serenan ja Leon näkökulmat vaihtelevat luvusta toiseen. Kahden kertojan käyttäminen on hyvä ratkaisu. Kummankin näkökulma ja henkilöhahmo on vahva. Lukija saa aavistella, hekotella, myötäelää.
Maalaiselämään kuuluu kauppa-autossa asiointia ja sen sellaista. Mennäkö autolla vai mökiltä löytyneellä pyörällä, jonka jarrut eivät tosin toimi…
Jotkin kommervenkit tuottavat Serenalle päänvaivaa, mutta hänellä on yllättäviä taitoja, joista on apua vaikka kauppareissulla kylän myymälässä.
Serena nousee ylös. Hän nappaa jäätelöt hihnalta ja laittaa ne takaisin pakastealtaaeen.
”Mitä?” hän kysyy, kun huomaa minun katselevan häntä. ”Ne sulaa muuten.”
”Mitä toi oli?”
”Itsepuolustusta. Kävin alkeiskurssin pari vuotta sitten, mutta en ole koskaan tätä ennen joutunut kokeilemaan taitoja käytännössä.”
Hetken odoteltuamme ovesta astuu kaksi vartijaa.
Kyläläiset tulevat vähitellen tutuiksi, muun muassa Eemeli, kalastaja. Hänen mökistään pitäisi raivata tavaroita, mutta kun nuori sukulaispoika aikoo yksinkertaisesti heittää kaiken pois. Ei tule mitään.
Serena keksii, että Eemeli varmaan etsii jotain, ja siitä saadaan mainio sivujuoni tarinaan.






