Lari Kotilainen: Kielen elämä : Suomen kieli eilisestä huomiseen

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Hip hei ja hurraa! Kerrankin mukaansa tempaava kirja aina niin kuivasti käsitellystä asiasta kuin suomen kieli.

Dosentti tietää, kuten itsekin toteaa, tosin vähättelyllä maustaen: ”Olen toki suomen kielen dosentti ja siis todistetusti tutkinut mies, mutta asiantuntemukseni rajat ovat kapeat.” Sitten luettelee tietoalueensa: a) nykykielen näkyvä muutos, b) Internet-kieli, c) toisten kielten vaikutus kieleemme, d) muunkielisten suomi.

Nopeasti Larin kanssa ollaan sinut ja  turha auktoriteetti– eli mainioisuuspokkurointi pysyy poissa lukuhetkiä pilaamasta. Reilut kaksisataa sivua luettuamme huomaamme että, tosiaan, olemme lukeneet läpi, kerrankin halulla hartahalla, liikoja pullistelemattoman kokonaisen elämäkerran – suomen kielen elämäkerran. Kantauralista – kiistellysti viitisentuhatta vuotta taapäin – tähän päivään ja vähän ylikin.

Agricola saa kantakirjakieli-isäarvonsa – ja tiskijukkana kuvan kirjan kanteen, kuten myös arvonsa saavat SnellmanLönnrot, Topelius sekä Aleksis Kivi, myös moni muu. On Larilla harvinaiset hyppyset, tiedemieheksi, karistella tieto eteemme niin ettei kuivalta maistu = kuvitelkaa nyt tuokin nimilista, hitto soikoon!

Monen mutkan takana on Volgan mutkasta lähteneen kielen matka ja kehitys nykyiseen muotoonsa, joka kirjakielisenä on pitkälti lounaissuomalaista lähtökohdiltaan itäisten murteiden jäätyä alun alkaen mopen osalle, mitä puutetta jo Porthan kävi kauhistelemaan.

Mites tästä etiäpäin? Miten jatkuu pienen kansan kielen polku ja menestystarina ’englantien’ valtateillä. Suomihan on kuitenkin suuri kieli: 98 % maailman 7000 kielestä jää koossa taakse! Ettei vaan kävisi samoin kuin askansaamelle vast’ikään: kolmesta kielen taitajasta kaksi kuoli moottorikelkkaonnettomuudessa ja pian kolmas vanhuuteen – ellei sitten yksinäisyyden tylsyyteen.

– Unettavaa vai? kyselee Kotilainen välillä tekstinsä vaikutusta.

Kotilainen osaa ruokkia lukijansa tarinoilla ja sanoilla huomatessaan, että nyt saattaa lukija tipahtaa moottorikelkasta tahi muuten vain nukahtaa; heti paikalla lentää syötti: Tiedätkö mikä on luutarha? Maapäärynää et perunaksi miellä!

Niin se kirja etenee ja hups sitä hepsankeikkaa kuinka pian luettuna on vuosituhansien historia ja bonuksena monikymmenvuotinen tulevaisuus. Tulevaisuus, niin. Suomen kieli säilyy ja Kotilaisen mukaan tähän tapaan kehittyy:

  1. suomen kieli saa lukemattomia sanoja… monista kielistä
  2. kirjakieli vapautuu… hieman
  3. kirjoittaminen muuttuu yhä keskeisemmäksi
  4. murteet selviävät, muuttuen
  5. suomen kieli joutuu koville digimaailmassa

Sanoja tulee ja menee: otustarha ei eläintarhaksi kelvannut ja kielukainen hävisi kaunokirjalliselle, mutta elintarvike pesi kirkkaasti sanarykelmän hengen ylöspidännäksi tarpeellinen kappale.

Suomen kieli on muuttuva olio. Se muistakaamme niin hyvin pyyhkii. Ja varsinkin jos Kotilaisen kaltaisia tietokirjoja alkaa ilmestymään useammin! Letkeetä lukemista, kiitos.

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

  1. Hip hei ja hurraa! Olin aivan hurmoksissa – blogitekstini pituudestakin sen jo näkee. Linkitän sinut!!!

  2. riitta k

    joskus löytyy helmi, nyt kaksi:
    a) kirja joka innostaa
    ja
    b) toinen samasta yhtälailla innostunut lukija, sinä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *