On kuusivuotiaan Kielon iltapuuhien aika. Pyjaman pukeminen, hampaiden pesu ja iltasadun lukeminen sujuvat mallikkaasti. Kielo ei kuitenkaan halua asettua unten maille, vaan kaipaa rauhallista loikoilua. Äiti kaipaisi jo omaa aikaansa, mutta antaa periksi: onhan loikoilu ihanaa. Niin ihanaa, että Kielo haluaisi sitä syntymäpäivälahjaksi!
Riina Katajavuoren hienovarainen teksti on saanut seurakseen Hannamari Ruohosen kuvituksen. Pehmeässä kuvituksessa ääriviivat ovat kevyitä, eikä niitä aina olekaan. Kuvista huokuu lempeä, kiireetön tunnelma, vaikka äidillä onkin iltatouhuille aikataulu. Aukeama iltaisen kodin rauhallisesta tunnelmasta on viehättävä. Kuvituksessa on yksityiskohtia, vaikka sivuja ei olekaan mitenkään läpeensä kuvitettu.
Kirja ei millään tapaan alleviivaa sitä, että Kielo on Down-lapsi. Se näkyy vain kuvituksesta, ja siinäkin aika viitteellisesti. Takakannessa Toivo, 6-vuotias Down-lapsi kehuu kirjaa ”parhaaksi ikinä”. Sen enempää asiasta ei puhuta. Tällainen vaivihkainen representaatio on ihastuttavaa erilaisuuden normalisointia. Tavallista lapsiperheen elämää, ei sen enempää, mutta kuitenkin vähän samastumispintaa. Kielo loikoilee on rauhallisuudessaan ihastuttava iltasatukirja.