Suomesta lähetettiin sotavuosina paljon lapsia Ruotsiin turvaan. Ajatus on kaunis, mutta tuntuu samalla kammottavalta noin kiintymyssuhteiden ja turvan tunteen kannalta. Tätä historian vaihetta käsittelee Eppu Nuotion ja Sanna Pelliccionin kuvakirja Lappukaulatyttö, jossa kerrotaan yhden sotalapsen tarina.
Kirja kertoo näyttelijä Heidi Krohnin vaiheista, kun hänet lähetettiin veljensä kanssa Ruotsiin vuonna 1939. Julmalta tuntuu sekin, ettei Heidi päässyt isoveljensä kanssa samaan paikkaan, vaan veli pääsee mukavaan paikkaan ja Heidin ottavat hoitaakseen kovin ankarat setä ja täti. Vierailu veljen sijoitusperheessä on melkoinen kontrasti. Lopulta Heidi saa mukavamman sijoituspaikan, joka on ikävä jättää siinä vaiheessa, kun on kotiinpaluun aika.
Pelliccioni on tehnyt hienoa työtä puuväreillään tarinan kuvittamisessa. Alkuvaiheessa kirjan värimaailma on pelkästään sininen, pikkuhiljaa värejä tulee lisää. Epämiellyttävässä sijoitusperheessä värimaailma on synkkä, iloisemmissa perheissä taas väritkin puhkeavat loistoon. Kirjan kuvitus onkin kertakaikkisen onnistunutta.
Lappukaulatyttö on mainio kirja historiallisesta aiheesta, joka voi jo hieman olla unohtumaan päin. Hyvä, että sitä muistutellaan mieliin näin taidokkaasti.








