Etukannen lieve tiivistää hyvin, mistä Lapsissa on kyse:
Päivän kulun pitäisi olla selvä. Täytyy poistua luokkahuoneesta, ostaa lahjat ja kortit lapsenlapsille ja ajaa syntymäpäiväjuhliin. Myös elämän kulun pitäisi olla kaikille selvä: itseä ja toisia tulee kunnioittaa, ei saa tuottaa kärsimystä, täytyy kantaa vastuunsa – oli se sitten miten pieni tai suuri tahansa. Mutta asiat eivät mene kuten syytä olisi.
Lapset kuvaa päähenkilönsä ajatuksenjuoksua ja tajunnanvirtaa, kun tämä yrittää suoriutua päivän yksinkertaisesta kulusta. Päivän edetessä käy ilmi, ettei kaikki tosiaan ole niin helppoa kuin mitä luulisi.
Navidilla – se on päähenkilömme nimi – on vaikeuksia terveytensä kanssa; hän on voinut pahoin työpäivänsä aikana. Niinpä hän päätyy muun muassa käymään lääkärissä. Kaupassa, jonne hän on tilannut lapsenlasten lahjat, lahjoja ei löydykään, tulee vaikeuksia.
Navidin elämästä paljastuu kirjan edetessä muutenkin kaikenlaista, jota lukija ei alkuun osaa odottaakaan. Siinä sivussa tätä omaa yksityistä elämää suhteutetaan yleismaailmalliseen olemiseen ja elämiseen, elämän tarkoitukseen, voisi jopa sanoa.
Teksti on melko raskasta luettavaa, koska Navidin ajatukset ryöppyävät tajunnanvirtana, jossa ei juuri hengähdetä – kirjan teksti on jaettu kaikkiaan seitsemään kappaleeseen. Mutta hyvin se soljuu ja Satu Taskinen on onnistunut mainiosti tavoittamaan päähenkilönsä ajatuksenjuoksun. Navid on kiinnostava hahmo, jonka elämästä on mielenkiintoista lukea.
Kirja on lohdullinen, humaani, suhtautuu ihmisiin lämmöllä ja välittävästi. Viehättävä kirja.