Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Seitsenkertainen vanki, kolmoismurhaaja, ammattirikollinen ja JR-jengin pomo. Siinä riskiarvio Lauri “Late” Johanssonin vapauttamisprosessissa. Uskoontulolla ei painoarvoa, ylioppilaaksi valmistumisella vankilassa ei liiemmin.
Kaikesta huolimatta koko 2000-luvun vankilassa lusinut mies vapautui kesäkuun 1. päivänä 2020 ja sai irrottaa koeaikaisen pannan jalastaan. Hän asettui asumaan Valkeakoskelle, missä vastaanotto oli moninainen, myös huolta herättävä:
“Jonkun kansalaisen mukaan jatkossa piti miettiä, mihin lapset päästää yksin liikkeelle.
Haistakaa nyt vittu.”
Siinä kuitti Latelta, jonka väkivalta on liittynyt huumerikoksiin. Rankka elämä takana, kieli sen mukainen, mitä uskokaan ei näemmä ole juuri muuttanut, ainakaan kirjan tarinoissa. Eihän kerronta olisi siloteltuna autenttisen tuntuistakaan.
Repaleinen lapsuus mummolakesiä lukuun ottamatta on pohjana kaikelle pahalle mitä tuleman piti. Milloin mikäkin miesmurha oli takana, se oli kaato ja oli aika syödä kaatopihvit. Omatuntoa ei kolkuttanut, mitä nyt öiset unipainajaiset ja sittemmin psykoosiin vaipumiset.
Kunnes Elvistä ja Jutilaa ihaileva Jumalaa ylempi mies heräsi ja huomasi virheen listassaan. Oli uskoontulonaika vankilassa 28.11. vuonna 2007. Perkeleen hommista oli aika vapautua; niitähän oli riittänyt liki 42 vuoden ajan. Oli aika tunnustaa kaikki rötökset.
Kenen kantti kestää lukea yksityiskohtaisia väkivaltakuvauksia ja vankilaelämää eri vankiloissa, huumeveikkojen välienselvittelyjä ja rahakasta salakuljetusta, tästä tarinasta niitä löytyy kyllin.
Halulla hartahalla minä noita luin, koska tiesin onnellisen lopun. Tosin sitä en tiennyt, että vapautumista täydensi toinen onni: Elämäni nainen.
“Ajattelin häntä 24/7/365 ja ikävä on mahdoton, jos jouduin olemaan erossa.”