Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Poliisikokelas Linda Wallin löytyy äitinsä kotoa murhattuna ja raa’asti raiskattuna. Tekijä on paennut ikkunasta naarmuttaen samalla itseään. Myös muita DNA-jälkiä löytyy helposti. Tapaus näyttää selkeältä: murhaaja on mies, todennäköisesti Lindan lähipiiristä; henkilö, joka luultavasti on harrastanut vastaavaa ennenkin. Poliisille ei pitäisi olla kovinkaan vaikeaa löytää murhaajaa. Paitsi tietenkin, jos keskusrikospoliisin murhatutkintaryhmän johtoon asetetaan komisario Evert Bäckström.
Bäckström käyttää aikansa murhatutkimuksissa aivan toisarvoisiin seikkoihin: pitkiin ja kosteisiin lounaisiin, erityisen kosteisiin illallisiin, alaisille ärjymiseen ja paikallisen poliisin ammattitaidon vähättelyyn. Bäckström on ennakkoluuloinen, stereotypisoiva, konservatiivinen ja ilmeisesti myös ihan rehellisesti tyhmä. Jälleen kerran hän luottaa sokeasti itseensä ja omaan intuitioonsa. Hänelle ei ole mikään ongelma käyttää väärin asemaansa tutkintaorganisaatiossa. Lopulta tarvitaan keskusrikospoliisin uutta päällikköä Lars Martin Johanssonia ja hänen luottohenkilöitään, jotta tapahtumat ja tutkinta saataisiin oikeille raiteille.
Leif GW Perssonin Lindamurha on tekijän muiden romaanien tavoin ensisijaisesti kuvaus poliisin rikostutkinnasta. Mukana ovat paikalliset ja valtakunnalliset poliisiorganisaatiot, tekninen tutkinta, oikeusviranomaiset ja media. Ruotsalainen keskusteleva toimintakulttuuri valottuu jälleen niin hyvässä kuin pahassakin. Lindamurhassa myös yksittäiset tutkijat hyvine — ja etenkin huonoine — puolineen pääsevät enemmän esille kuin Perssonin aiemmissa romaaneissa, ja erityisesti Bäckströmistä luotu kaunistelematon, jopa karikatyyrinen kuva onnistuu hyvin. Lukijana tuskailee itsekin, eivätkö nuo poliisiääliöt ikinä pääse jäljille, jotka eivät voisi paljon selkeämmät enää olla.
Lindamurha on toimiva dekkari, jonka parissa itse viihdyin hyvin, vaikka se jälleen melko pitkä olikin. Silläkin uhalla, että toistan itseäni, totean pohjoismaalaisen dekkarin nykytason olevan todella hyvä. Leif GW Persson on malliesimerkki tästä. Suosittelen.
