Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjailija Essi Kummu on julkaissut jo useita teoksia sekä lapsille että aikuisille, mutta en ole luultavasti sattumoisin lukenut niistä mitään. Kun olen tutustunut tähän uuteen Loiste-romaaniin, alan pitää tätä puutteena lukulistoillani, sillä kirja on mielenkiintoinen ja moniulotteinen.
Autofiktiota vai ei? Olen itse kirjojen sijasta onnistunut lukemaan joitakin kirjailijasta tehtyjä naistenlehtijuttuja, joissa Kummu kertoo jokseenkin samanlaista tarinaa kuin päähenkilö Loisteessa: tyydyttävästi naimisissa oleva äiti rakastuu pelottavalla voimalla toiseen naiseen ja alkaa suunnitella uutta elämää ja uusperhekuviota tämän kanssa. Mutta kuten arvata saattaa, tästä uudesta rakkaudesta kertominen lähisukulaisille on vaikeaa: kirjan kertoja alkaa hävetä tunnettaan, olkoonkin se ehkä suurinta ja voimakkainta, mitä hän on koskaan kokenut. Itse asiassa naisystävän esitteleminen sukujuhlissa sujuu kuitenkin yllättävän jouheasti; ennakkoluulot taitavat sittenkin olla eniten kertojan omassa mielessä.
Kirja on rakenteeltaan mielenkiintoisen sirpaloitunut: siinä on useita eri kertojanääniä, jotka kuitenkin puhuvat saman ihmisen tunteista. On kirjailijanelämää ja sen tukalaa julkisuutta, vertautumista Virginia Woolfiin, uskonnollisuutta lähenevää spiritualiteettia sekä ortodoksisen että luterilaisen kirkon piirissä, suurisuuntaisia talonostohankkeita ja lopulta myös rakkaussuhteen hiipumista. Tämä moniäänisyys ei kuitenkaan tee kirjasta vaikeasti luettavaa, päinvastoin se avaa tarinaan vain monia eri näkökulmia. Yksi mielenkiintoisimpia on kerrontaan liitetty ruotsinsuomalaisen kirjailija Solja Kravun runo Särbo blues, joka puhuu sekä suomeksi että ruotsiksi erillään asuvan pariskunnan tunteista yhteiskunnassa, jossa yhdessä asuminen on kuitenkin se normaalina pidetty suhteen muoto. – Kummu on muuten liittänyt huolellisesti kirjansa viimeiselle sivulle eräänlaisen lähdeluettelon sekä nettilähteistä, normikirjoista että taustalla vaikuttaneista teoksista.
Mitä sitten pidin tästä kirjasta? Ehkä se jätti minut jonkinlaisen hämmennyksen valtaan, mutta luin sen hyvin mielelläni ja nopeastikin. Uskoisin, että se löytää lukijansa useiden keskeisten teemojensa kautta.
