Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ilona Tuomisen turkulaiseen puutalokortteliin sijoittuvan Kortteli-sarjan kolmannessa osassa pääosassa on Maija Asplund, joka asuu Poppelin korttelissa tyttärensä Iidan kanssa ja elättää itseään kääntäjänä. Hän on tottunut tulemaan toimeen yksin. Iidan isästä tuli ero pian Iidan syntymän jälkeen ja mies on sittemmin menehtynyt. Äiti on mukava, mutta asuu kaukana Strasbourgissa. Isä… no, isä on sitten asia erikseen.
Löytöperhe on uudelleenkirjoitusta Jane Austenin Arkailevasta sydämestä ja se näkyy varsinkin Maijan isän suvussa. Maijan isä muistuttaa baronetti Sir Walter Elliottia: molemmat miehet ovat huikentelevia, elämäntavoiltaan kalliita ja vararikossa. Isän muut lapset – useamman vaimon kanssa – ovat sietämättömiä, kuten Annen siskokset. Maijan isä on veroveloissa ja pahimmillaan joutumassa vankilaan, jos rahaa verojen maksuun ei löydy. Onneksi perheellä on ylikallis huvila, joka voidaan myydä velkojen rahoittamiseksi.
Huvilalle on ostajakin tiedossa. Muistatteko Arkailevan sydämen Wentworthin? Annen kihlatun, jota perhe ei aikoinaan hyväksynyt tämän aseman ja varallisuuden puutteen vuoksi, ja joka sittemmin palaa menestyneenä ja varakkaana ja kappas, vanha suola alkaa janottaa. Löytöperheessä huvilan ostajaehdokas on Teemu Aarnisalo, ulkomailla rikastunut IT-miljonääri. Onneksi Maijan isä ei tajua, että Aarnisalo on sama Teemu Korhonen, jota tämä ei aikoinaan hyväksynyt Maijan seurustelukumppanina. Maija sen sijaan muistaa ensirakkautensa aivan mainiosti…
Isä ilahtuu, kun Maija kertoo tuntevansa Teemun – vaikka ei koko totuutta kerrokaan – ja ottaa Maijan mukaan sumplimaan kiinteistökauppaa. Panokset ovat Maijallekin kovat, sillä isä omistaa puolet hänen Poppelin asunnostaan ja asunto sattuu olemaan myös huolettomasti otetun velan panttina – jos huvilakaupat eivät onnistu, Maija saattaa menettää rakkaan kotinsa. Motivaatiota kiinteistökauppojen onnistumiseen siis on.
Tästä kieltämättä varsin herkullisesta asetelmasta Tuominen lähtee tarinaa kieputtamaan. Siinä sivussa lukija saa kunnon annoksen Poppelin muitakin asukkaita, jotka ovat sarjan aikaisemmista osista tulleet tutuiksi. Aikaisemmissa osissa kammottavalta hirmulta vaikuttanut taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Orvokkikin saa uusia sävyjä, kun tiukan tädin ulkokuoren alta vilahtelee sympaattisempiakin pilkahduksia. Maijan ja Teemun välit rakentuvat nekin hienosti: unohtumaton ensirakkaus lämmittää pohjalla, mutta kahdentoista vuoden poissaolon jälkeen kaikki ei tuosta noin vain roihahda uuteen liekkiin.
Löytöperheen tärkeäksi teemaksi nousee sen nimen mukaisesti löydetyn tai valitun perheen merkitys. Joskus oma syntymässä saatu perhe on syystä tai toisesta kelvoton. Silloin kannattaa koota ympärilleen uusi, parempi perhe ihmisistä, joiden kanssa on hyvä olla. Poppelin korttelin ihmisten kanssa on mukava olla, ja mitäpä muuta sitä viihdekirjalta voisi odottaakaan. Kolmen ensimmäisen osan perusteella Kortteli-sarjaa kelpaa suositella romanttisen viihdekirjallisuuden ystäville, nämä ovat sydäntälämmittävää luettavaa.
