Riikka Ala-Harja: Maihinnousu

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Riikka Ala-Harjan kuudennen romaanin, Maihinnousun, julkistamista seurasi kohu, jota puitiin Helsingin Sanomien sivuilla. Ala-Harjan romaani aiheutti eettisen keskustelun siitä, miten paljon kirjailija saa käyttää materiaalina läheistensä elämää. Romaanihan on kuin sika, joka syö sisäänsä kaiken. Yleensä tämä pitääkin paikkaansa. Eihän kukaan kirjoita tyhjiössä. Usein lukijat eivät kuitenkaan tunne kirjailijan lähipiiriä henkilökohtaisesti eivätkä voi siksi tietää, millä kaikella voi olla taustansa todellisuudessa. Ala-Harjan teoksen myyntilukuja on nostanut myös tieto siitä, että kirjailija on päähenkilönsä Julien lailla itsekin juuri eronnut.

Kohusta huolimatta ja siitä riippumatta Ala-Harjan teos on erinomainen. Normandiassa elävän Julien maailma järkkyy, kun ensin pettää mies ja sitten sairastuu tytär. Avioliiton mukanaan tuomat myrskyt ja syöpää vastaan taistelu rinnastuvat Normandian maihinnousuun, joka tapahtui 60 vuotta aikaisemmin samalla rannalla, jolla Julie nyt käy omaa kamppailuaan. Toisen maailmansodan tapahtumat nivoutuvat elämään pikkukylässä, sytostaattihoitoihin sairaalassa sekä jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin televisiossa.

Tarinan kertojana toimii juuri Julie. Hän on historioitsija ja maihinnousuopas, joka kertoo erilaisille turistiryhmille tarinoita maihinnoususta ja siihen liittyvistä aioista.  Kirjan aikana käydään Julien kertomana läpi myös koko salamarakkautena alkanut yhdeksänvuotinen avioliitto, joka  päättyy, koska miehellä, Henrillä, on toinen nainen. Rakkaus muuttu vihaksi, mutta katkeruudelta estää tietoisuus elämän valinnoista.

Jos emme olisi tavanneet, emme olisi saaneet Emmaa, emme olisi aiheuttaneet lapselle sairautta. Emme olisi toimittaneet yhtä lasta maailmaan kärsimään. Ei semmoista voi katua, syntyihän Emma vaikka valitsinkin väärän miehen.

Riikka Ala-Harjan tyyli on tiivistä, mutta kirja on silti ilmava. Siinä ei ole mitään turhaa tai ylimääräistä, vaan kaikki liittyy kaikkeen. Kieli on sujuvaa, tilannekuvaukset etenevät ja ajatusten kaaret sulkeutuvat. Maihinnousu tarjoaa lukijalleen myös palan ranskalaista kulttuuria, asuihan kirjailija itsekin Normandiassa vuosina 2004–2011.

Raskaasta aiheestaan huolimatta kirja ei halua ahdistaa lukijaansa vaan tarjoaa selviytymiskertomuksen. Harva tästä elämästä kamppailutta pääsee. Syöpää vastaan taisteleleminen on kuin sotilaiden lähes mahdottomalta tuntunut tehtävä rantautua ja ottaa pimeässä alue haltuun. Kehittyyhän tautikin ihmisruumiin pimeissä ja hallitsemattomissa solukoissa.

– – jonakin päivänä ajattelen tätä päivää hyvällä, tyttöni on hyvä ja altis, ei vielä terve mutta kohta, Emma on vahva ja uljas, minä olen väkevä, en takeltele, olen äänekäs, ällistelen miten taistelu kaikkeaa ja muuttuu eheäksi rauhaksi ja miten taistelu ei ollut turha. Sotaa ei peruuteta, sota oli, sota jatkui kunnes eräänä päivänä se loppui.

Heidi V.

Kieleen ja kirjallisuuteen intohimolla suhtautuva Heidi Viherjuuri asuu ja työskentelee tällä hetkellä Saksassa. Innostuu tulevaisuuden klassikoista ja novelleista ja pitää kielitajuaan yllä lukemalla uutta kotimaista proosaa. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Luin Rikka Ala-Harjan Maihinnousun vasta pahimman kohun laannuttua, enkä oikein osannut suhteuttaa sitä kohun määrää kirjan sisältöön. No, ehkä se onkin suvun / perheen sisäinen juttu, mutta kirjan näkyvyyden ja myynnin kannalta tällainen kohu on mielestäni hieman epäeettistä.

    Sinänsä kirja oli ihan hyvä – en siitä oikein ylistysanoja osaa sanoa. Aihe, lapsen sairastuminen ja samassa yhteydessä avioero miehen pettämisen vuoksi, ei omien raskaiden kokemusten jälkeen tuntunut niin kovin ”ihmeelliseltä”. Hienoa oli kuitenkin kirjan loppu, joka jätti vahvan toivon tunteen. Kyllä tämä lukea kannattaa.

    Plussaa kirjassa oli myös se, että selvästi huomasi Ala-Harjan Normandian ja ranskalaisen kulttuurin tuntemisen nimenomaan omakohtaisen kokemuksen myötä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *