Tämä kirja edustaa japanilaista shosetsu-tyyliä (kertoo esipuhe). Shosetsu on sekoitus omaelämäkertaa ja fiktiota: tässä tapauksessa kirja kertoo todellisesta go-ottelusta, jota Kawabata seurasi ja josta hän raportoi sanomalehdelle, mutta kirjoittaessaan kirjaa Kawabata on ottanut erinäisiä taiteellisia vapauksia ja muun muassa nimennyt henkilöitä uudestaan.
Taustalla ovat siis kuitenkin todelliset tapahtumat: go-mestari Honinbo Shusain ja Minoru Kitanin välinen puoli vuotta kestänyt go-ottelu vuodelta 1938. Kawabata ei kuitenkaan rajoita kuvaustaan ottelun raportointiin — joskin gonpelaajat saavat nauttia mielenkiintoisista käänteistä laudalla — vaan tarinassa on enemmänkin tasoja. Vastakkain olivat nuori nousukas ja vanha mestari, uudet tavat ja vanhat perinteet — lukevatpa jotkut tarinasta Japanin tappion toisessa maailmansodassa. Kawabata tuntuu pahoittelevan perinteisten arvojen tappiota.
Kirja on kiehtova ja kauniisti kirjoitettu. En tiedä, kuinka tarpeellista gon tunteminen on kirjasta nauttimiseen — itselläni se oli ehdottomasti kiehtova ulottuvuus kirjassa ja se varsinainen syy, miksi kirjasta kiinnostuin. Suosittelen silti go-ummikoillekin, tämä on kaunis kirja.