Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mietin, mitä tälle perheelle tapahtuu, jos Lansana lähtee ja katoaa matkalla veljensä tavoin. Kotiin jääville se olisi paitsi uusi tragedia myös taloudellinen katastrofi.
Mieleeni palaa Nigerissä kuulemani lause: Eurooppa käy sotaa köyhiä vastaan. Ne, joilla on varaa, ostavat viisumin. Muilla ei ole kuin meri.
Eurooppaan suuntautuva maahanmuutto on iso, kasvava haaste, joka koskettaa koko Eurooppaa, mutta ennen kaikkea niitä maita, jotka ottavat vastaan pääosan Eurooppaan pyrkivistä ihmisistä. Yli 280 000 ihmistä selvisi Eurooppaan Välimeren yli vuonna 2023 ja lukemattomat ihmiset hukkuivat yrittäessään samaa. Toimittaja Taina Tervonen on parin vuosikymmenen ajan seurannut kiinteästi maahanmuuttoa sekä kotimaassaan Ranskassa että niissä Afrikan maissa, jotka ovat vaarallisen Eurooppaan siirtymän tärkeimpiä lähtömaita. Me emme ole täältä : muukalaisina Euroopan rajoilla -kirjassa Tervonen punoo yhteen sitä kudosta, jollaisena maahanmuutto hänelle näyttäytyy erityisesti maahanmuuttajan inhimillisestä näkökulmasta katsoen.
Me emme ole täältä alkaa 2000-luvun alun Ranskasta, jossa Tervonen on syventymässä Ranskasta Iso-Britanniaan suuntautuvaan ihmisten siirtymiseen sekä ihmiskauppaan ja ihmissalakuljetukseen, jotka kiinteästi kaikkeen epätoivoiseen rajojen ylittämiseen liittyvät. Tästä käynnistyy tutkimusmatka, joka pysähtyy ensin Ranskassa vaikuttaviin laittomiin siirtolaisiin ja heidän kriittiseen vaikutukseensa Ranskan kansantalouteen mutta toisaalta huonoihin oloihin, joissa he maassa elävät.
Iso osa Ranskaan saapuneista maahanmuuttajista on alun perin saapunut Eurooppaan ylittämällä Välimeren. Tervosen huomio kiinnittyy erityisesti jatkuviin uutisiin Välimerellä hukkuneista, joista kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut eikä vastuussa. Puhumattakaan siitä, että joku yrittäisi selvittää keitä merta ylittäessä kuolleet ja kadonneet olivat. Tervonen vierailee Italiassa ja tutustuu Punaisen Ristin oikeuslääkäriin, joka yrittää tiimeineen selvittää huhtikuussa 2015 sattuneen yli 800 hengen menetykseen johtaneen haaksirikon uhrien henkilöllisyyksiä.
Haaksirikon uhrien tunnistamattomuus siirtää Tervosen Afrikan puolelle tutustumaan paikkoihin, joista uhrit lähtivät viimeiselle merimatkalleen. Niger on ensimmäinen kohde tällä matkalla, koska vuosina 2014–2015 reitti Länsi-Afrikasta kohti Eurooppaa kulki pääasiassa Nigerin kautta. Maahanmuuttajien valtava kasvu johti EU:n miljardi-investointeihin ja kolmansien maiden kanssa tehtyihin palautussopimuksiin, joiden johdosta maahanmuuttovirtojen suunnat ovat alati vaihdelleet, mutta tulijoiden määrä ei millään tavoin ole vähentynyt.
Senegalissa Tervonen viettää paljon aikaa 2018 vuodesta alkaen, osin koska maa on yksi tärkeistä maahanmuuton alkupisteista, mutta myös, koska Tervonen on itse viettänyt ison osan lapsuuttaan maassa. Senegal on erinomainen esimerkki maasta, joka ei kykene tarjoamaan nuorisolleen riittäviä tulevaisuudennäkymiä verrattuna tarunhohtoiseen Eurooppaan. Siksi nuoret haikailevat palavasti merimatkaa Eurooppaan, vaikka tietävät sen olevan hengenvaarallinen. Menestyksekkäät matkat ovat maassa kaikkien nähtävissä, sillä iso osa kylien kehityshankkeista rahoitetaan Eurooppaan selvinneiden kyläläisten lähettämien varojen turvin.
Me emme ole täältä kuvaa Eurooppaan Afrikasta suuntautuvaa muuttoliikettä kattavasti ja tekee sen yhtäältä keskittymällä yksittäisiin ihmisiin ja heidän syihinsä lähteä etsimään parempaa tulevaisuutta Euroopasta, mutta toisaalta myös kertomalla politiikasta ja yhteiskunnallisista toimijoista, jotka ilmiöön liittyvät. Harva kirja on ollut yhtä silmiä avaava kuin tämä, aiheesta, josta Suomessakin julkisuudessa jatkuvasti keskustellaan.