Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kun Georgie tyhjentää miehensä tavaroita jätelavalle tämän jätettyä hänet ja omalaatuinen vanha muori tulee penkomaan ja ihastelemaan kirjoja, levyjä ja muuta mukavaa, hän ei vielä osaa arvata kaiken vaikutusta omaan elämäänsä. Georgie on nyt yksinhuoltaja, Nykyaikaisten kiinnitysaineiden, tunnetun liima-alan lehden, toimittaja sekä yksinäinen, vähintäänkin hieman katkera nainen.
Vanha muori paljastuu hänen lähinaapurikseen, oudon ihastuttavassa, mutta kammottavan rähjäisessä – suorastaan saastaisessa – talossa kissalaumoineen eleleväksi originelliksi naiseksi. Naomi on israelilaisemigrantti, tai niin hän ainakin kertoo. Jostain oudosta syystä naiset ystävystyvät ja Georgie huomaa pitävänsä naisesta kaikkine tämän omituisine piirteineenkin. Jotakin Naomi kuitenkin selvästi salaa…
Kun kiinteistönvälittäjät pyrkivät ostamaan Naomin hallitsemaa taloa pelkästään tontin vuoksi, alkaa kuumeinen kamppailu. Naomi joutuu sairaalaan ja hän väittää tosissaan, että joku olisi tönäissyt hänet kumoon. Sairaalasta hänet taas pyritään sijoittamaan vanhustentaloon kieron sosiaalityöntekijän myötävaikutuksella, mutta Georgie ehtii hätään ja tekee hämmentäviä vastaiskuja sekä kiinteistönvälittäjien että sosiaalityöntekijöiden rintamaan. Naomi pääsee omaan, rakkaaseen kotiinsa kissojensa pariin, vaikka muutama edellytys asialle kuitenkin vaaditaan.
Tällä välin Georgie on nuuskinut talossa ja löytänyt outoja valokuvia ja erään kirjeen, jonka sisältö tuntuu merkilliseltä. Hän on pääsemässä selville Naomin salaisuuksista. Tosin hän samoihin aikoihin tulee iskeneeksi itselleen petikaverin, alkanut kirjoittaa uudestaan kustantajien hylkäämää romanttista opusta, yrittänyt pitää naapuritaloa kunnossa ja saanut kuin huomaamattaan tuttuja ympäristöstä. Eniten huolta aiheuttaa ehkä poika, 16-vuotias Ben, joka kärsii kammottavasta ahdistuksesta, maailmanlopun pelosta, surffailee apokalyptisilla nettisivustoilla ja tuntuu voivan hieman huonosti, kunnes äkkiä kääntyykin uskonnon puoleen.
Naomi suostuu lopulta kertomaan kaiken itsestään ja tarina on raastava. Raastavaksi voisi myös sanoa päivää, jolloin Georgie näkee miehensä erään tutun naisen kanssa ja mitä sitten tapahtuukaan… Lukiessa ei todellakaan tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Marina Lewycka kirjoittaa hykerryttävää tekstiä eikä kirjaa malta laskea käsistään, sen lukee loppuun mieluusti yhdellä istumalla. Mukana on, kuten aikaisemmissakin teoksissa, myös totuuksia ja historian tositapahtumia, joista jotkut haluaisivat ehkä vaieta. Tällä kertaa keskusteluissa ja taustalla ovat muun muassa israelilaiset, palestiinalaiset, terrori-iskut ja nuorten pelko tulevaisuudesta. Suosittelen kaikille, jotka eivät vierasta kissanpissan hajua ja rähjäistä ympäristöä, pitävät liima-aiheisista artikkeleista sekä vanhoista rouvista ja etenkin kirjailijan hulvattomasta vauhdista ja kielenkäytöstä!