Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Aivan normaali päivä eräänä joulukuisena iltana vuonna 2015. Sarjakuvataiteilija Tiitu Takalo valmistelee työhuoneellaan vedosta ja menee sen jälkeen viettämään elokuvailtaa ystäviensä pariin. Nukkumaan mentäessä jotain kuitekin tapahtuu; äkillinen, lamaannuttavan voimakas päänsärky kertoo, että jotain on pahasti pielessä – niin kuin onkin. Kyseessä on aivoverenvuoto ja tästä kammottavasta hetkestä alkaa Takalon pitkä sairas- ja toipumiskertomus.
Se, että Takalo on ylipäätään voinut tehdä kokemuksistaan sarjakuvan kertoo tietysti siitä, että hänen tapauksensa ei ole sieltä pahimmasta päästä. Siitäkin huolimatta tapauksesta tuli Takalolle näennäisestä nopeasta paranemisesta huolimatta vakavia jälkiseuraamuksia: jatkuvaa väsymystä, vaikeuksia aloittaa työskentelyä ja ajatusten harhailua. Kiusallisia ongelmia ihmiselle, jonka pitäisi työskennellä omatoimisesti ja pitää tarkkaa huolta deadlineista.
Terveydenhuolto nakkaa muitta mutkitta käteen pilleripurkin ja diagnoosin masennuksesta, mutta onko ihminen, joka on menettänyt työkykynsä todella “masentunut”? Surulla, joka seuraa työkyvyn menetystä ja masennuksella on eronsa, mutta terveydenhuollolla on ainakin Takalon tapauksessa vaikeuksia erottaa näitä kahta toisistaan. Memento mori on siten sarjakuva myös potilaan ja terveydenhuollon kohtaamisesta, tai pikemminkin kohtaamattomuudesta.
Sattumoisin samoihin aikoihin kuin Takalo työsti tätä sarjakuvaa myös omassa perhepiirissäni oli aivoverenvuoto-tapaus. Tässä sarjakuvassa on siten paljon itsellenikin tuttuja elementtejä ja Memento morin lukemisesta oli aikanaan paljon apua sekä potilaalle että meille sukulaisille. Olenkin todella iloinen, että alun perin nettisarjakuvana ilmestynyt Memento mori on päätynyt vihdoin myös fyysiseksi kirjaksi.
Erityisesti, jos aihe mitenkään henkilökohtaisesti koskettaa, on sarjakuva aivan ehdotonta luettavaa, mutta onneksi sarjakuva on myös ihan vain hyvää tarinankerrontaa ja toimii myös sellaisenaan.
Itse asiassa uskallan jo väittää, että ensi vuoden Sarjakuva-Finlandia -kilpailussa Memento mori on vähintään finalistien joukossa. Takalon kerronta on jälleen kerran hallittua, visuaalisesti upeaa ja koskettavaakin. Sarjakuvassa on paljon osuvaa pohdintaa elämän rajallisuudesta, joka puhuttelee tällaista jo melkein keski-ikäistä naisihmistä ainakin aivan täysillä. Erinomainen sarjakuva, suosittelen!
