Tämän kirjan lopun piti olla erilainen, paljon parempi, sellainen, missä kaikki päättyy siihen, että ollaan edelleen elossa, vaan toisin kävi.
Anneli Juutilainen alkoi rakentaa ja kerätä tätä kirjaa kasaan yhdessä Olga Temosen kanssa. Kaikki alkaa kivasti, kerrotaan Olgan lapsuudesta, Tuukka tulee mukaan kuvioihin, he muuttavat maalle Iittiin. Lapset, kaikki kolme syntyvät, Olga näyttelee, Olga perustaa Olgan farmin, Olga tekee kirjoja, Olga perustaa pizzeria Rehtorin…
Niin paljon sitä Olgan energiaa ja luomistyötä kaiken aikaa jotain, laittamassa itseään likoon ja siinä samassa ollen vaimo, äiti ja vaikka mitä. Joka tapauksessa aina kuitenkin se ihana ”luonnonlapsi”, joka nauttii olostaan kotona, maalla, ja jolle eläimet ovat tärkeitä.
Koko matkan tässä kirjassa myös on hyvin vahvana lankana lämmin rakkaus, miten Olga rakastaa Tuukkaa ja lapsiaan ja kaikkea sitä, mihin uskoo.
Kun kesken kirjaprojektin käy niin, ettei kirjailija saakaan yhteyttä Olgaan ja käy ilmi, ettei Olga kykene enää viestittelemään… Sairaus on ottanut niskalenkin. Kirja saatetaan loppuun, mutta eri tavalla kuin oli ajateltu.
Olin niin tavattoman hätäinen, että kun kirja ilmestyi ja sain sen, en heti kerinnyt lukemaan, niin kuuntelin äänikirjana. Kirjasta on kaksi äänikirjaversiota ja kuuntelin molemmat, peräkkäin. Ensin Linda Wiklundin lukemana ja sitten niin, että tekoälyllä luotu Olgan ääni kuuluu siellä. Nimenomaan tässä järjestyksessä, eli ensin koko setti ja vasta sitten niin, että se Olgan ääni kuuluu, sillä pelkäsin koko ajan sitä, miten herkistyn. Kyllä herkistyin ja sitten tuli sellainen ikävä olo, että miksi näin? Miksi sellaiset hyvät ihmiset, jotka ovat nuoria ja joilla olisi vielä niin paljon annettavaa, ne joilla on suuri elämän halu, miksi heidät otetaan pois?
Kirja on kuitenkin niin perin juurin ihana, eikä se viipyilevä jälkimaku ei ole huono, vaan lämmin, rakastava ja toiveikas. Olgan elämä oli se aika, jonka hän sai ja hän käytti sen parhaalla mahdollisella tavalla.
Voit olla rohkea ja kulkea kappaleen matkaa Olgan kanssa. Se jättää sinuun pysyvän lämpimän jäljen.






