Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Harva eläinryhmä herättää yhtä suurta kiinnostusta kuin valaat, mutta silti niistä tiedetään yllättävän vähän – eikä pelkästään valaista, vaan niiden elinympäristöstä yleensä. Tiedämme syvästä merestä edelleen vähemmän kuin ulkoavaruudesta. Meribiologian tohtori ja entinen valasopas Jessica Haapkylä on erinomainen opas avaamaan valaiden mysteeriä sekä valoittamaan valaiden ja ihmisten monimutkaista suhdetta.
Kirja alkaa Andenesista, Norjasta vuonna 2001, joka tunnetaan yhtenä harvoista paikoista maailmassa, jossa kaskelotteja saattaa kohdata hyvin lähellä rannikkoa. Toki Andenesissa kohdataan paljon muutakin: lahtivalaita ja jopa miekkavalaita sekä tietysti kosolti merisairaudesta potevia turisteja. Vaikka miljöö on mitä mielenkiintoisin, Norja näin muuten kyllä kohotuttaa lukijan kulmia.
Vaikka voisi kuvitella, että valaanpyynti on nykyään kovassa vasta-aallokossa, Norja on päinvastoin helpottanut pyyntiä koskevia säännöksiä. Tällä hetkellä norjalaisilla valaanpyyntialuksilla ei tarvitse olla enää lainkaan tarkkailijoita, jotka katsoisivat etteivät pyydettävät valaat kärsi turhaan. Todella kummalliselta kuulostaa sekin tosiasia, että suurin osa pyydetystä valaan lihasta menee nykyään lemmikkieläinteollisuuden käyttöön; harva asia tuntuu niin turhalta kuin valaiden pyytäminen koirien ja turkiseläinten ruoaksi.
Hampaattomalta tuntuu myös Kansainvälisen valaanpyyntikomission toiminta. Sen tavoitteena on valaiden suojelu, mutta se katseli 40 vuotta sivusta, kun suurin osa maailman valaskannoista romahti. Siitä huolimatta järjestö jakeli jatkuvasti liian korkeita vuosittaisia pyyntikiintiöitä. Järjestön toimintaa ja moraalia ei voi kuin ihmetellä, Haapkylä kirjoittaa.
Merten jättiläinen onkin paljolti kertomus siitä valtavasta valtavasta vahingosta mitä ihmiset ovat onnistuneet saamaan aikaan: räjähtävistä harppuunoista, ympäristömyrkyistä, vedenalaisesta mölystä, ilmastonmuutoksesta ja ylitehokkaista kalastusvälineistä. Lista on masentava. Entäpä valassafarit sitten, mikä on turismin vaikutus valaisiin? Tätäkin Haapkylä pohtii, niin kuin luonnollista onkin ottaen huomioon hänen kokemuksensa valassafarioppaana.
Vastaus ei ole aivan yksinkertainen; massaturismi on ongelma ja ihmisten häärääminen valaiden ympärillä luonnollisesti häiritsee niitä, joitakin lajeja onneksi vähemmän kuin toisia. Toisaalta valasturismi on hyvä vaihtoehto valaanpyydille, kuten on huomattu Islannissa, jossa valasturismista saa nykyään huomattavasti suuremmat tulot kuin perinteisestä pyynnistä. Ihminen myös mielummin suojelee jotain sellaista, jota hän on itse nähnyt ja kokenut, ja monille ihmisille kohtaaminen valaan kanssa on ikimuistettava tapahtuma.
Kirjan toisella puoliskolla matkustetaan vuoteen 2020 Kaliforniassa ja Meksikossa, ja toiveissa siintää kohtaaminen mahtavan sinivalaan kanssa, jota Haapkylä ei tosin valitettavasti koskaan pääse näkemään. Sen sijaan paljon muuta mielenkiintoista tulee kyllä eteen, kuten harmaavalaat ja niiden hämmästyttävän sosiaalinen ja ystävällinen luonne: “ihmismäisiä”, kuten Haapkylä niitä kutsuu.
Haapkylä kirjoittaa paljon myös paljon merinisäkkäiden vaikeasta tilanteesta näin yleensä; tutuksi tulevat muun muassa äärimmäisen uhanalainen kalifornianpyöriäinen vaquita ja humboldtinkalmarit, joka puolestaan saattaa kuulua ilmastonmuutoksen selviytyjiin. Merten lämmetessä tilanne muuttuu joka tapauksessa monen lajin kannalta todella tukalaksi.
Merten jättiläinen on mukavan jutusteleva tietokirja. Se ei kuitenkaan ole mikään kattava teos valaista ja niiden biologiasta, vaan enemmänkin kuin matkakertomus jossa kohdataan valaita, ihmisiä ja siinä sivussa uppoudutaan historiaan ja pohditaan ihmisen luontosuhdetta. Jos aiheesta on lukenut aiemmin paljon, Merten jättiläinen tuskin tuo eteen hirveästi uutta, mutta helppolukuinen ja viihdyttävä teos on hyvä valinta jos aihe on ennestään suhteellisen vieras.