Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Meusalinan tulevaisuus on selvä: hän asuu Syväharjun raakkutilalla ja on perinyt helmenkuiskaamisen lahjan. Hän kuulee, kun helmet kypsyvät raakuissa ja osaa kuiskata raakuille, jotta ne päästävät helmet poimittaviksi. Taito on hieno ja arvokas, mutta Meusalinalle se on vankila: tulevaisuus, josta ei ole pakenemista. Meusalina kaipaa vapautta – ja huomiota komealta metsästäjältä Neimokselta.
Metsässä kulkiessaan Meusalina joutuu yllättäen metsänpeittoon. Onneksi äiti on opettanut keinon, miten sieltä pääsee pois. Metsänpeitosta tupsahdettuaan Meusalina kohtaa puunhakkaajan pojan Kielin, joka on viemässä halkokuormaa Odalialle. Odalia, käy ilmi, on syrjäisessä mökissä asuva tamminoita. Ensivierailulla Meusalina ei edes kohtaa koko noitaa, näkee vain tämän mökin, mutta sekin riittää.
Mutta silti. Hänen sisälleen oli syttynyt polte, kun hän oli astunut noidan mökin kynnyksen yli ja nähnyt tuvan ihmeellisyydet. Hän arvasi, että nekin olivat pelkkä pintasilaus siihen nähden, mitä kaikkea tamminoita omisti ja mitä hän tiesi taikuuden maailmasta.
Meusalina hyppäsi sammaloituneen kannon yli äkkiä riehakkaana.
Vihdoin hän oli ymmärtänyt, mitä hänen elämästään oli puuttunut – mitä hän tahtoi.
Hän tahtoi tamminoidan oppiin.
Meusalina tyrkyttää itseään noidan oppiin, mutta noita on haluton. Hän ei koskaan ota oppilaita. Noita kuitenkin tarvitsee apua: hänen mökkinsä on täynnä tavaraa ja tavaranpaljous pitäisi saada järjestykseen. Voisiko Meusalina käydä auttamassa noitaa mökin siivoamisessa? Tämä pieni murunenkin riittää ruokkimaan toivoa Meusalinassa, ja hän suostuu oitis.
Koska Meusalina ajattelee, että hänen kuuluu haluta vain helmenkuiskaamista, hän joutuu pitämään noidan kanssa työskentelemisen salassa. Siitä seuraa valheita, joista seuraa uusia valheita. Meusalina ei pysty kertomaan totuutta edes parhaalle ystävälleen. Ystävälle Meusalina kertoo tapailevansa salaa Neimosta. Vaan entäs sitten, kun koittaa juhlien aika ja Meusalinan pitäisi tuoda poikaystävä juhliin näytille, eikä poikaystävä tiedä ollenkaan olevansa Meusalinan mielitietty? Ratkeaisiko tilanne kenties taikuudella?
Valitettavasti Meusalina ei tiedä sitä, että taikuuden voimia on vaikea hallita ja rakkautta sitäkin vaikeampi. Asia selviää vasta, kun Meusalina yrittää ja seuraukset riistäytyvät käsistä. Tilanteen ratkaisemiseen tarvitaan monenlaista nokkeluutta ja rohkeutta, sekä Meusalinalta itseltään että hyvin avuliaaksi osoittautuvalta Kieliltä.
Hyvässä vauhdissa olevan J. S. Meresmaan Metsänkorva on viehättävä fantasiatarina rakkaudesta, taikuudesta ja voimista, joiden kanssa ei pitäisi leikkiä. Se sijoittuu samaan hieman Studio Ghibli -henkiseen fantasiamaailmaan kuin viimevuotinen Noidanlanka. Tarinat ovat sinänsä irrallisia toisistaan, kummassakin on pääosassa helmenkuiskaaja, mutta muuten tarinat eivät liity toisiinsa – ainakaan pikaisella palaamisella Noidanlangan pariin en keksinyt niiden väliltä muita yhdistäviä tekijöitä. Joissain yhteyksissä Metsänkorva on merkitty Noidanlanka-sarjan osaksi 0,5, eli se edeltäisi kronologiassa Noidanlankaa.
Suurta väliä ei nähdäkseni ole, missä järjestyksessä kirjat lukee – molemmat ovat toki lukemisen arvoisia, jos viehättävä fantasiakirjallisuus miellyttää. Metsänkorva on nuortenkirjaksi luokiteltu, mutta aikuisilla satumaisen fantasian ystävillä ei ole mitään syytä sitä välttää; tarinassa on vankkaa lumovoimaa, joka ylittää ikärajat.
