Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

On alkava kesä 1972. Lukiolaispojan koulu loppuu, kaverit aikovat lähteä interrailille. Hänen kesänviettonsa jää vain ajatustasolle. Isän sairastaminen ja potkut sekä vasta ostetun auton palauttaminen ja maksujen kuittaaminen vievät hänet töihin verstaalle. Keskelle raavaiden miesten raskaita hommia. Asuminen viikot asuntovaunulla verstaan vierellä, kaverina lievästi kehitysvammainen Reijo, työ ja iltamenot vievät ajan.

Poika huomaa, että on pakko ottaa vastuuta ainakin itsestään ja omista tekemisistään, on oltava mies. Perhe ei pärjäisi ilman tätä tekoa, jääköön vaikka koulu sitten kesken. Työtä kuitenkin riittää ja kesällä tulee koettua paljon muutakin. Erilaiset ihmisten väliset suhteet sotkevat työpaikallakin asioita ja Rekkua pitää puolustaa, ei tämä siihen itse aina pysty. Autoakin oppii ajamaan ajamalla, ei siihen korttia tarvita, jos on pakko. Joskus on. Joskus on pakko myös heittää viihteelle ja juoda halpaa viiniä tai mihin rahat sitten riittävätkin. Eivät kyllä paljon mihinkään; velka on kuitattava, kotiin maksettava oma osuutensa. Äiti ei siivouskeikoilla paljoa tienaa.

Kun paras kaveri Jukka palaa reilaamasta, tällä on mielessä vain yksi asia. Merirosvoradion lähetysten aloittaminen. Hyvänä kakkosena tulee toki kotiviinin teko ja nauttiminen. Kaveruus alkaa tuntua oudon pinnalliselta, mutta silti jo ensimmäinen lähetys onnistuu. Lisää on tulossa, jopa maanlaajuisen lehtikirjoittelun merkeissä. Jukan sisko, Karina, alkaa tuntua läheisemmältä kuin ikinä. Kesän muiden naiskokemusten lisäksi tässä on jotain, joka tuntuu oikealta ja pysyvämmältä. Tässäkin hänen on tehtävä päätöksensä.

Kotona asiat ovat välillä huonommallakin tolalla, monessakin mielessä. Pahempaa on kuitenkin Reijon vieminen laitokseen, josta tämä karkaa. Etsintäretken aikana hän tulee keksineeksi ratkaisun sekä Reijon elämään että tämän äidin murheisiin. Kesä 1972 on poliittinen kesä, se on myös olympiakesä. Kaikesta joutuu kuulemaan ainakin työmaalla ja omat ajatukset sekä mielipiteet alkavat muotoutua vahvemmiksi. Itsevarmuus kasvaa vähitellen, vaikka välillä kyllä hävettääkin… Ja koko kesän soi musiikki, milloin missäkin. Olavi Virta kuoli, purkkaa ja jytää sekä progea tulee joskus jopa Yleisradiosta hetken aikaa. Politiikassa esillä on tietysti Kekkonen ja nouseva vasemmistoradikalismi, yllätysmomentteina ja puheenaiheina ainakin Veikko Vennamo sekä Eino Poutiainen.

Olli Jalosen uusin romaani palauttaa aikalaislukijan tuohon kesään, musiikkiin ja kesätöihin. Itse olen aina pitänyt Jalosesta ja tämä romaani on taatusti yksi parhaita. Vanhan, samaa sukupolvea edustavan dx-kuuntelijan sydän oikein värähti jo kirjan alkua lukiessa. Kirjoittaja kuvaa vahvasti pojan kasvua mieheksi, vastuun kantajaksi ja päätösten tekijäksi. Samalla hän tuo esiin sen pehmeän ja inhimillisen puolen miehestä, jollaiseksi poika on kasvamassa. Sellainen on jo lupa olla, 1970-luvulla. Kasvukertomus vuosilta, jotka ovat omassakin mielessäni olleet jossain mielessä hyvin samanlaiset. Teksti vie mukanaan vääjäämättä ja tätä kirjaa en taaskaan pystynyt laskemaan käsistäni hetkeksikään ennen viimeistä sivua.

Suosittelen rauhanomaisen yhteistyön merkeissä jokaiselle!

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *