Marcus Sedgwick: Miekkani laulaa

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Tomas ja Peter, isä ja poika, ovat kiertäviä puunhakkaajia. He saapuvat epämääräisesti itäeurooppalaiseen Chustin kylään ja asettuvat taas kerran aloilleen. Rauhassa he eivät kuitenkaan saa olla, sillä kylässä alkaa tapahtua epämiellyttäviä asioita. Puunhakkaaja Radu löydetään hirrestä roikkumasta; kuolema julistetaan itsemurhaksi, vaikka Radun rinta oli murskattu ja sydän lävistetty.

Alkaa synkkä talvi ja synkät tapahtumat. Veri virtaa, ennen kuin kevääseen on selvitty. Miekkani laulaa on mielenkiintoinen vampyyritarina, jossa ei ole jälkeäkään kreivi Draculan hienostelusta. Sedgwick on sen sijaan nojannut varhaisiin itäeurooppalaisiin vampyyritarinoihin, joiden sävy on toisenlainen. Vaikka vampyyrit ovatkin aiheena tavattoman kulunut, Sedgwick on onnistunut luomaan jotain omaperäistä.

Miekkani laulaa on nuortenkirja ja sellaisena mainio. Hiukan jää kuitenkin harmittamaan, sillä samoista aineksista olisi kyllä kirjoittanut paremmankin kirjan. Nyt tarina etenee hieman liian helposti ja kirjan loppupuoli jopa lässähtää hieman. Juoni on mukaansatempaava ja kirjaa ei malta laskea käsistään, mutta en malta olla miettimättä, kuinka kirja olisi parantunut, jos juoni olisi hieman mutkikkaampi ja tarina vielä synkempi ja ankarampi.

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari pitää World Fantasy Award -voittajista ja suurten ideoiden scifistä. Mikko pelaa fanaattisella innolla monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

4 kommenttia

  1. ”Juoni on mukaansatempaava ja kirjaa ei malta laskea käsistään, mutta en malta olla miettimättä, kuinka kirja olisi parantunut, jos juoni olisi hieman mutkikkaampi ja tarina vielä synkempi ja ankarampi.”

    Niin tuota, ehkä S:n tärkein kohderyhmä ei ole kolmikymppiset yhteiskuntatieteiden maisterit vaan n. 11-15-vuotiaat. Aikuisille kirjoitettaisiin se vielä mutkikkaampi ja synkempi tarina. Kyse ei liene paremmuudesta vaan lukijoiden ikätasoista ja vastaanottokyvystä, jonka hyvä kirjailija ottaa huomioon.

  2. Olisit vaan lainannut arvostelusta kohdan ”Miekkani laulaa on nuortenkirja ja sellaisena mainio” – tiedostan kyllä, kenelle kirja on kirjoitettu, mutta se ei estä toivomasta, että kirjailija olisi kirjoittanut kirjan minulle…

    Eli hyvä näinkin, mutta koska tarinan ainekset olivat niin kiehtovat, olisin mielelläni lukenut tästä aikuisten version. Eihän se kirjaa nuortenkirjana olisi parantanut, mutta arvostelijalle sallittaneen tässä vähän omaakin näkökulmaa.

  3. Kauhukirja on kauhukirja, olipa kohderyhmä mikä hyvänsä. Usein ajatellaan juuri niin, etteivät tietynikäiset ”osaa ottaa vastaan” mutkikasta kirjallisuutta. Höpsis. Miekkani laulaa ei ole lastenkirja, vaan nimenomaan nuortenkirja, eikä nuoria lukijoina ole syytä vähätellä. Luulen, että kirja on kirjailijan näköinen versio, joka on satuttu julkaisemaan nuortenkirjana. Sikäli olen eri mieltä siitä, etteikö pieni terästys olisi parantanut kirjaa myös ”nuortenkirjana”. Mitä, tarkoitatko että kirja olisi parempana huonompi nuortenkirja?

  4. No joo, helposti sortuu ajattelemaan, että nuortenkirja ”saa” olla vähän yksinkertaisempi kuvioiltaan, mutta eihän nuorillekaan saa huonoa tehdä eikä kirjan parantaminen missään nimessä tee siitä huonompaa nuortenkirjaa.

    Mutta edelleen, kirja saisi olla synkempi, ankarampi ja jämäkämpi. Olisiko se sellaisena hyvä nuortenkirja vai ei on sitten eri juttu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *