Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kovasti olen kiinnostunut näistä vanhoista surmista. Tämä Raattaman tapaus tapahtui vuonna 1905 ja toisin kuin monet tunnetut vanhat murhat, jotka ovat jääneet selvittämättä, tämä saatiin ratkaistua.
Syyllinen jäi heti kiinni ja jos hänelle ehdotettiinkin kuolemanrangaistusta, niin siihen ei päädytty, koska pian selvisi, että Juho Heikkinen oli syyntakeeton. Heikkisen elämä ei ollut mitään auvoista muutenkaan. Hän kertoo, että hänen äitinsä oli “hassu”. Niin hassu, ettei lastaan voinut kasvattaa, vaan poika oli ruotupoikana ja sai kokea yhtä sun toista ikävää.
Mielentilatutkimuksia tehtiin ja erityisesti hänestä kiinnostui Lapinlahden sairaalassa Christian Sibelius. Hän tutki Heikkistä oikein huolella. Muutenkin se jakso oli mielenkiintoinen.
Juho Heikkistä vietiin kuitenkin pakkohoitoon ja hän oli vankeudessa kahdeksan vuotta, kunnes karkasi. Oli toista vuotta karussa ja elätti itseään tinaamalla kattiloita, minkä ammatin hän oli oppinut. Oli kuulemma voinut ihan hyvin, eikä päätäkään ollut särkenyt.
Kiinni hän kuitenkin jäi ja taas mentiin, ensin Hämeenlinnaan ja sitten Pitkäniemeen, johon häntä ei sitten huolittukaan. Katsottiin, että hän käyttäytyy niin terveen lailla ja potilaspaikoista oli huutava pula.
Markku Tasala on tehnyt mittavan työn, kun on haalinut kasaan kaiken mahdollisen tiedon ja kasannut niistä todella mielenkiintoisen opuksen.
Jäin vaan miettimään, että vaikka jossittelu onkin täysin turhaa, niin olisiko teko jäänyt tekemättä, jos Juho Heikkinen olisi saanut ruokaa.
