Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Erikoinen, monella tapaa tämän päivän tyypillisestä lastenkirjasta poikkeava Minusta tuntuu… nousi ehkä vähän yllättäenkin kolmevuotiaamme uudestaan ja uudestaan luettavien kirjojen listalle. Hyvä näin, olenhan viime aikoina ihan tarkoituksella koittanut etsiä temperamenttiselle tahtoikänsä kanssa kamppailevalle kuopuksellemme tunteisiin vetoavaa kirjallisuutta.
Minusta tuntuu… -kirjan päähenkilöhahmona tavataan pieni tyttö, ehkä noin neljä-viisivuotias. Sen kummempaa tarinaa ei ole, vaan aukeamat muodostavat lyhyitä kohtauksia, ihan tavallisen elämän tapahtumia. Tässä luulenkin piilevän kirjan viehätysvoiman; sen kuvaamat tunteet ovat osittain tuttuja kolmevuotiaalle ja on hauska nauraa yhdessä sille, kuinka kirjan tyttö tappelee ulos lähtemistä vastaan tai valmistautuu lähestyvään raivohepuliin – ihan niin kuin kolmevuotias lukukumppanini itsekin. Kirjan esittelemä ajatus aikuisista itkupotkuraivareissaan kaupan lattialla on myös kerrassaan mainio.
Teos ei kuitenkaan ole ihan näin yksiselitteinen, vaan sisältää myös kohtauksia, jotka vaativat enemmän selitystä pienelle lukijalle avautuakseen. Jotkut sen esittelemät tunteet ja siinä käytetyt termit, kuten suuttuneen äidin tapauksessa ironia ja iäisyysmonologi, jäävät selityksistä huolimatta aivan varmasti pienten lukijoiden ymmärtämättömiin, mutta se ei haittaa, päinvastoin on ihan mukavaa, että kirja antaa pohdiskeltavaa vähän pidemmällekin tulevaisuuteen.
Katharina Grossmann-Henselin kuvitus ei minun mielestäni ole sitä silmiä hivelevintä, mutta siitä viis, pääasia, että kirja kiinnostaa kohderyhmäänsä. Tällainen tunteiden peilailu on juuri nyt ihan huippujuttu ja uskon, että jo tähän mennessä läpikäydyt lukukerrat ovat antaneet uutta “oppia”, mitä tunteidenhallinnan haastavuuteen tulee.
Suositan siis ilman muuta kurkistamaan. Ja nimenomaan tekemään sen yhdessä lapsen kanssa. Tämä kirja vaatii toimiakseen aikuisen läsnäoloa.
