Tomi Astikainen: Miten elää ilman rahaa

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

– Ei se ainakaan laiska eikä paha ihminen ole. Päinvastoin: ahkera filantrooppi.

Odotuksiin nähden vähän yllättävä on loppupäätelmäni Miten elää ilman rahaa -dokkarikirjan miehestä.

Ennakkoluulot karisivat sitä mukaa, kun kirja eteni, tai eteni ja eteni: sehän ottaa milloin loikan eteen milloin taakse, milloin mihinkin maahan tilanteen, rakenteen niin vaatiessa. Kirja etenee tavallaan ihmisen primaaritarpeiden tyydyttämisjärjestyksessä, so. miten löytää maailmalla

  • juomaa
  • ruokaa
  • vaatteita
  • kyytiä
  • kattoa
  • jne.

Siinä opitaan dyykkauksen, vaihtokaupan, talonvaltauksen ynnä muun jujut kädestä pitäen sekä vinkit netin osoitteisiin, joiden kautta yhteydet maailmalta vapaan elämänmuodon eläjiin löytyy: jos hammasta särkee niin katsot ja liftailet vaikkapa Kroatiaan, jossa hammaslääkäri on valmiina auttamaan, poistamaan viisaudenhampaasi korvauksetta.

Neljä vuotta reissasi kauppatieteiden kandidaatti Tomi Astikainen rahatta maailmalla ja päälle päätteeksi kirjoitti tämän ’opas’kirjan, ohjenuoran vastaavaa aikoville – ja meille muille pällisteltäväksi.

Eurooppa, Turkki, Marokko, ja Atlantin takainen Väli-Amerikka tuli kolutuksi. Rahatta. Liftillä.

Sekin selviää siis, miten liftillä Amerikkaan lennetään tai miten Tukholmasta Turkuun matkustajalaivalla hyttipaikoin rahatta herroiksi matkataan. Myös se, mitä vaaroja, mitä iloja, mitä ikävää pitkä matka tarjosi. Ainoastaan pari kolme kertaa oli henki vaarassa, kahdesti omaa hölmöyttään, kerran kebabveitsimiehen humalan takia.

Pitkin maailmaa on porukkaa liikkeellä ja paikkoja tarjolla, joissa voi auttaa ihminen ihmistä, tehdä maailmassa hyvää korvauksetta eikä aina rahastaa omilla taidoillaan.

Kuten sanottu: Kaikkea muuta kuin toisten siivellä elämistä maailmanmatkaajan elämä on, ainakin tämän kolmikymppisen Astikaisen, joka nyt on palannut työhön ja toimeen, opintovelkoja valtiolle maksamaan. Komean tittelin onkin jo saanut: KeksintöKeskus-yhtiön toimitusjohtaja.

Kaikesta huolimatta: Parempi kuitenkin nähdä maailma, palata sitten kotiin ja kotimaahan hyvän sään aikana, sillä

”Jokaisen on löydettävä oma tiensä. En missään tapauksessa suosittele täysin rahatonta elämää kenellekään.”

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

6 kommenttia

  1. Raha on välinearvo, joka on enemmän tai vähemmän läsnä kaikkien elämässä. Tomi Astikainen kertoo kirjassaan miten on selvinnyt neljä vuotta ilman rahaa ja samalla vielä matkustellut ympäri maailmaa.

    Aihepiirit sivuavat mm. asumisen, ihmissuhteet, matkustelun ja ruokatottumukset. Osa aiheista sivuaa moraalisesti harmaita asioita, kuten asunnonvaltauksia. Jokaisesta aiheesta kerrotaan ensin muisto ja tämän jälkeen kolme erilaista käytännönvinkkiä. Aiheista parhaimmat käsittelevät ajatusmallien muutosta; miten yhteiskunnan järjestelmien tilalle nousevat ajatukset

    Osa kirjan sisällöstä kuulostaa näin mukavuushaluisen oravanpyörässä juoksevan korviin kovin villeiltä. Miltä tuntuisi luopua deodorantista? Mahdollista, mutta ei lainkaan houkuttelevaa. Entäpä sitten vessapaperista? Ei mistään hinnasta.

    Itse olen puntaroinut viimeaikoina paljonkin omaa suhdettani rahaan, työelämään ja onnellisuuteen. Tällä kirjalla on roolinsa niissä ajatuksissa. Parempaa kehua en äkkiseltään kirjasta keksikään, kuin että on saanut minut ajattelemaan.

    Ajatusmallien vieraudesta huolimatta koin kirjan varsin mielenkiintoiseksi kurkistukseksi erilaiseen elämäntapaan. Kirja ei pyri esittämään liian ruusuista kuvaa rahattomasta elämäntavasta ja se tekee kirjan viestistä vahvemman. Sitä voikin suositella vaihtoehtoista elämäntapaa harkitseville.

  2. Lyhyinä ajanjaksoina heittäytyminen totaalisesti luonnonhelmaan toimii. Mutta viihtyäkseen siellä ajanjaksolle täytyy tietää etukäteen jonkinlainen päätepiste. (Eli ei niinkään: ”nyt olet täällä metsässä eksyksissä ja kotiin ei ole tulemista vaikka metsästä pois löytäisitkin”)

  3. Juha
    vielä palaan edelliseen kommenttiisi, jossa kirjoitat kurioisiteeteista: ’Miltä tuntuisi luopua deodorantista? Mahdollista, mutta ei lainkaan houkuttelevaa. Entäpä sitten vessapaperista? Ei mistään hinnasta’

    Meikäläiselle, joka on elänyt maalla jo ennen deodoranttien esiinmarssia ja ulkohuuskassa pyyhkinyt sanomalehdellä, ei tuottaisi suurtakaan tuskaa palata noihin aikoihin, vaikka tietysti tottumuksen jälkeen parempi näin. Ja vielä parempi vessapaperin asemasta bidee.

    Hyvä kun joku herättelee tätä jatkuvan kasvun riehassa elävää kansaa.

  4. Juuh, kyllä monet kulutustottumuksista on ihan keinotekoisesti rakennettuja ja niiden miettiminen on kyllä enemmän kuin tervettä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *