Michael Lemster: Mozart: Musiikkiperheen tarina

Mozart: musiikkiperheen tarina

Osta kirja itsellesi

Mozartista on kirjoitettu paljon, mutta yhdessä suhteessa Mozart : Musiikkiperheen tarina eroaa muista. Kirjan lähtökohtana on itse Mozartin suvun tarina, joka sai alkunsa 1400-luvulta hyvin vaatimattomista oloista, ja miten suku onnistui sinnikkäällä työllä vähä vähältä nousemaan sääty-yhteiskunnan kapeassa portaikossa. Mozart-suvun laajempaa historiaa käsittelevä osuus ei tosin ole kovinkaan pitkä, mutta tämä säätynousun näkökulma antaa uuden tarkastelukulman myös Wolfgang Amadeus Mozartin elämään.

Michael Lemster painottaa miten 1700-luvun maailmassa muusikot ja säveltäjät nähtiin ensisijaisesti käsityöläisinä, jopa pahaisina palvelijoina. Vaikka lahjakkuutta löytyisi miten, niin sillä ei yleensä ottaen ylitetty säätyläis-feodaaliyhteiskunnan korkeita muureja. Muusikko saattoi parhaimmillaan odottaa saavansa viran jonkin ruhtinaan hovimuusikkona, mutta palkkaus oli pääsääntöisesti surkeaa ja itse muusikko eli työantajansa päähänpistojen armoilla. Itse asiassa muusikko ei voinut edes erota työnantajansa palveluksesta vaikka olisi halunnut, ja tämän sai myös Mozart kokea karvaasti. Luvaton poistuminen feodaaliruhtinaan hovijoukoista saatettiin nimittäin tulkita karkuruudeksi ja siitä voitiin rangaista vankeudella tai jopa julkisella raipparangaistuksella. Mozart ei todellakaan ollut ainoa aikalainen joka painiskeli näiden ongelmien kanssa, sillä Carl Philipp Emanuel Bachin kokemukset olivat samansuuntaisia.

Kaikella tällä on suuri merkitys Mozartin tarinassa, sillä hänellä oli huomattavia vaikeuksia sopeutua hänelle osoitettuun yhteiskunnalliseen asemaan. Mozartia syytettiin porvarillisesta röyheydestä ja oman asemansa ylittämisestä. Aatelisto boikotoi laajasti Mozartin oopperaa Figaron häät, jonka tulkittiin aivan oikein ivaavan aatelistoa. Aikalainen Realzeitung-lehti kirjoittikin oopperasta, ”Mitä meidän aikanamme ei ole sallittua sanoa, se lauletaan”. Lemster huomauttaa, että koko käsite ”taiteellisesta nerosta” syntyi itse asiassa juuri tämän riipivän epätasa-arvon vaikutuksesta. Nuorille saksalaisille intellektuelleille ja taiteilijoille ”nerous” oli keino saada jonkinlaista arvostusta yhteiskunnassa, jossa heille osoitettu todellisuus oli aineellisesti varsin vaatimaton.

Ajan realiteetteihin liittyen on pakko mainita vielä yksi huvittava yksityiskohta. Mozartin lapsuus sisarensa Nannerlin kanssa oli tunnetusti yhtä kiertue-elämää, sillä Leopold-isä vei lahjakkaita lapsiaan esiintymään ympäri Eurooppaa. Tämä kiertue-elämä ei missään nimessä tullut halvaksi, varsinkin kun esiintymispalkkioiden ennustaminen oli aivan mahdotonta. Ajan henkeen nimittäin kuului, että rahasta ei puhuttu etukäteen, sillä sellaista voitaisiin pitää kerjäämisenä. Aatelinen herra vain antoi jälkeenpäin sopivaksi katsomansa palkkion. Se saattoi olla rahallinen korvaus, mutta yhtä hyvin myös jokin esinekokoelma tai jopa vaatteita, joiden realisoiminen rahaksi ei välttämättä onnistunut aivan helposti. Myöhemmin itse keisarinna Maria Teresia moitti Mozartia juurikin kerjäläiseksi ja roskaväeksi. Lemster epäilee syyksi Mozartin perheen kiertuetoiminnan järjestäytyneisyyttä ja ammattimaisuutta, eli siis juurikin sitä porvarillista röyhkeyttä.

Mozartin uhmakas itsevarmuus sekä hänen leikkisä ja häpeilemätön luonteensa yhdistettynä epäsovinnaisuuteen ei taannut tällaisessa maailmassa varmoja voittoja. Miloš Formanin elokuva Amadeus teki tunnetuksi tämän Mozartin lapsekkaan puolen, ja sen miten syvästi se järkytti jäykkää hovikulttuuria, jota elokuvassa edustaa Antonio Salieri. Lemster käy kirjassa läpi elokuvan viljelemiä myyttejä, jotka tosin saivat alkunsa jo heti Mozartin kuoleman jälkeen. Ei, Mozart ja Salieri eivät olleet vihollisia, vaan päin vastoin tulivat mainiosti toimeen keskenään. Salierilla ei myöskään ollut erityistä syytä olla mustasukkainen Mozartin neroudelle, sillä hän oli aikanaan näistä kahdesta menestyneempi ja saavuttanut urallaan jo aika lailla kaiken. Mozartin kuolinsyy on edelleen mysteeri, mutta mitään erityistä syytä epäillä myrkytystä ei ole.

Lemster käsittelee myös Mozartin vaimon jälkimainetta, joka oli pitkään kovin huono. Constanzen on epäilty olleen kylmä nainen joka ei todellisuudessa rakastanut Mozartia ja pyrki vain hyötymään tästä. Kuvataanpa häntä eräässä 1900-luvun elämäkerrassa jopa sanoin ”viettiensä viemänä elelevä, aistillinen, alkukantainen, ailahteleva ja iloluontoinen naikkonen, miehensä Papagena”. Tämän tylyn tuomion tausta jää sikäli epäselväksi, että Constanze elämä oli tuiki tavallinen, eikä hän syyllistynyt elämässään sen kummempaan syntiin kuin viriiliin eläämään aviomiehensä kanssa (kuten Mozartin kirjeet kertovat).

Constanzen tuomio on Lemsterin mukaan epäreilu myös siltä kannalta, että hänen ansionaan voidaan pitää Mozartin valtavaa jälkimainetta. Constanze järjesti lukuisia konsertteja ja piti huolen, että Mozartin musiikki pysyi ihmisten huulilla. Hän oli myös vastuussa Mozartin liki tuhat sivuisen elämäkerran julkaisusta. Tähän kaikkeen liittyy vielä Mozartin pojan Franz Xavierin kohtalo. Isänsä jalanjälkiä seurannut poika ei oikein koskaan lunastanut odotuksia, ja tätä keskinkertaisuutta on selitetty silläkin, että hän ei kertakaikkiaan ollut nerokkaan isänsä poika, vaan Constanzen väitetyn sivusuhteen lopputulos. Xavier ei kestänyt isänsä maineen asettamia paineita ja näyttää siltä, että taiteen ”neromyytti” on aiheuttanut virhelaukaisuja vielä kauan asianomaisten kuoleman jälkeen.

Mozart: musiikkiperheen tarina oli oikein vetävää luettavaa. Lemster erityisesti onnistuu loihitimaan eloon 1700-luvun maailman ja ne raamit, joiden sisällä Mozartin piti operoida. Siinä mielessä voisin suositella kirjaa laajemminkin ihmisille, joita juuri tämä aikakausi kiinnostaa. Voisin kuvitella, että kirjalla ei kuitenkaan ole hirveästi uutta tarjottavaa sellaiselle ihmiselle, joka on jo ennestään paneutunut Mozartin elämään. Kuten alussa mainitsin, kirjan mainostama painotus Mozartien sukuhistoriaan jää suhteellisen lyhyeksi, 95% kirjasta kertoo kyllä ihan Wolfgang Amadeus Mozartista. Ensikertalaisille tämä kirja on kuitenkin oikein mielenkiintoista ja viihdyttävää luettavaa, joten ehdottomasti kehotan tutustumaan!

close

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada uudet kirjavinkit sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

Titta Lindström

Titta Lindström on graafinen suunnittelija ja kuvittaja, joka käyttää vapaa-aikansa mieluusti kirjojen parissa. Sarjakuvat ovat sydäntä lähellä, mutta lukulistalle pääsee säännöllisesti myös tietokirjallisuus, erityisesti muistelmat ja elämäkerrat herättävät kiinnostusta. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...