Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
toiset jotka minua katsovat, luulevat minut väärin oman katseensa sen hetkisestä pisteestä käsin, ja sen takia kohtelevat minua tavalla joka eroaa siitä koodista joka minun keholleni todellisuudessa kuuluu, siksi minun on tarpeellista sanoa että ei, anteeksi mutta tämä koodi ei ole minun, ja tästä rakennelmasta käytetään sanontaa “tulla kaapista”
Susi Nousiainen kuvaa esikoisrunokokoelmassaan Muovikauris muodonmuutosta sukupuolesta toiseen. Se on kuvaus transmaskuliinisuudesta: millaista on kasvaa mieheksi, kun ensin ei ole kasvanut mieheksi. Millaista koodinpurkutyötä tarvitaan, että ihmisen sisäiset koodit ja toisaalta ulkopuoliset sosiaaliset koodit saadaan taipumaan uuteen todellisuuteen?
Sukupuolen sosiaalinen rakentuminen on sarja valintoja. Nämä valinnat ovat cissukupuolisille usein ilmiselviä ja näkymättömiä, mutta transsukupuolinen joutuu kohtaamaan ne konkreettisemmin ja tietoisemmin: “haluan suuren riipuksen kauluspaidan päälle / lasken, että sen käyttäminen maksaa todennäköisimmin sen, että minulla kasvaa viiksiä tai partaa jotta koodi pysyy oikealla puolella”. Ei toki sillä, etteikö etenkin cismiehiä ojennettaisi liian röyhkeästä koodin rikkomisesta.
hautajaisissa en löydä asuuni sopivaa oktaavia
hiljenen sivuissa aina samat numerot
kuka valitsi virsien fontin
Muovikauris on oivallinen kokoelma, ennen kaikkea sen tarjoaman näkökulman vuoksi. Transsukupuolisuuden kokemuksesta sietäisi kirjoittaa enemmänkin, koska se on aihe, jota usein ymmärretään väärin, tietoisesti tai paremman tiedon puutteessa. Nousiainen avaa omaa kokemustaan, hyvinkin yksilöllisellä tasolla – aineistona on esimerkiksi Omakannasta kaivettuja diagnooseja ja veriarvoja.
Eikä tämä pelkkää hyödyllistä ja sivistävää näkökulmarunoutta ole. Muovikauriin puhe häpeästä ja normien purkamisesta on sinänsä täysin yleispätevää ja koskettaa myös naisia ja cismiehiä. Kun Nousiainen kirjoittaa “näet häpeän jonkun silmissä, sieltä häpeä tulee sisääsi / ja teet häpeästä kurkkuusi äänen / älä avaa sille katsettasi, / älä ota sisääsi häpeää jota hän tuntee kun katsoo sinua”, se on minusta oivallinen elämänohje.
