Tua Harno: Ne jotka jäävät

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Tua Harno voitti käsikirjoituksellaan Ne jotka jäävät Otavan vuonna 2012 järjestämän Pentti Saarikoski -kilpailun, minkä myötä teksti päätyi kirjaksi, joka julkaistiin hiljattain. Harno muistuttaa päähenkilöään Fridaa ainakin siinä, että hän on itsekin valmistunut oikeustieteen maisteriksi ennen kuin aloitti dramaturgian opinnot teatterikorkeassa. Muiden yhteneväisyyksien etsiminen on toki turhaa, koska kyse on kuitenkin kaunokirjallisuudesta.

Teoksessaan Harno esittelee lukijalle Hernkilien perheen ja erityisesti sen miehet, joilla on vaikeuksia löytää paikkansa tästä maailmasta. Fridan isoisä Poju avioituu lukuisia kertoja ja vaihtaa asuinpaikkaansa ja työtä kuin takkia. Hänen poikansa Raimo tekee sen sijaan täysin päinvastoin ja sitoutuu, mutta jättää perheensä kuitenkin henkisesti. Frida itse elää nuoren naisen elämää Helsingissä ja joutuu kohtamaan menneiden sukupolvien tekemät valinnat rakentaessaan parisuhdettaan Emiliin. Viimeinen niitti on, kun hän päättää kirjoittaa Teakin lopputyönsä isoisästään ja alkaa käsitellä oman elämänsä haamuja.

Teoksessa on useita kertojia ja niiden myötä näkökulmakin vaihtelee. Sivuhenkilöitä on lukuisia Pojun amerikan vaimoista Raimon työkavereihin ja Emilin ystäviin. Aikatasolta hypätään toiselle niin että Fridan nykyajan Helsinki kohtaa Pojun alkuaikojen New Yorkin. Kaikkea sitoo kuitenkin yhteen yksi teema, ja se on Leonard Cohenin laulut. Ne Frida jakaa isänsä kanssa ja niiden sanoitukset sanoittavat hänenkin elämäänsä.

Teos on niin kielellisesti kuin jännitteidensäkin puolesta ajoittain epätasainen. Kieltää vaivaa vaivaa köyhyys ja välillä myös kömpelyys. Puutteistaan huolimatta teos on kuitenkin ihan mainio esikoiskirja. Itse jäin miettimään kirjan nimeä. Lopulta kirja käsittelee enemmän niitä, jotka lähtivät, kuin niitä, jotka jäivät ja pystyivät kohtaamaan elämän sellaisena kuin se hyvine ja huonoine päivineen tulee.

Heidi V.

Kieleen ja kirjallisuuteen intohimolla suhtautuva Heidi Viherjuuri asuu ja työskentelee tällä hetkellä Saksassa. Innostuu tulevaisuuden klassikoista ja novelleista ja pitää kielitajuaan yllä lukemalla uutta kotimaista proosaa. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Luulenpa, että toisella lukukerralla pääsisi tähän kirjaan paremmin sisälle. Aikatasolta ja kertojasta toiseen hyppääminen sekoittaa jonkin verran juonen kulkua. Sivuhenkilöitä on turhankin paljon. Aihe sisänsä mielenkiintoinen ja esikoiskirjaksi mielestäni kohtalaisen hyvä. Ehkä rakenne olisi kaivannut vielä hiomista. Kirjan kansikuva houkuttelee lukemaan ja minusta kirjan nimi on siinä mielessä osuva, että peilaa lähtijöitä jääviin tai päinvastoin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *