Jonas Forsang: Northug : Minun tarinani

Osta kirja itsellesi

Sanattomaksi vetää: on siinä äijä! Äijä, joka antautui asialleen munaskuita myöten jokaisen kannon ja kiven kääntäen. Oltuaan aikansa häntäpään sijoilla, raivasi raivoisasti harjoitellen itsensä hiihtomaailman ykköseksi. Syrjäisellä maatilalla ei ollut leikkikavereista tietoakaan, mutta voihan sitä yksinkin harrastaa kaikkia lajeja kesät talvet ja sitten valita omimpansa.

Peter Northug, 32, Norja: kaksinkertainen olympiavoittaja ja 13-kertainen maailmanmestari.

Ukki oli Peterin paras kaveri. Ukki sanoi vielä kuolinvuoteellaankin:

”Pakota ne katselemaan selkääsi, poikaseni.”

Ja kuten ansiolistasta näkee, poika toteutti suksin ukin unelman, ja samalla omansa, monet kerrat. Liberecin MM-kilpailujen kultamitali kuninkuuslajissa, 50 km hiihto, vuonna 2009 oli Sapporon viestikullan jälkeen ensimmäinen yksin saavutettu kultamitali ja se olisi ollut kyllä ukille Peterin mielestä – niin:

”Ajatella, jos hän olisi saanut kokea Sapporon, se olisi ollut järisyttävää. Ja jos hän olisi ollut mukana täällä Liberecissä. Se olisi ollut hänelle liikaa. Hän olisi todennäköisesti innostunut niin kovasti, että olisi kaatunut kuolleena maahan.”

Tai ainakin lähes kuollut, niin kuin Peter monen loppukiritaistelun jälkeen. Tai niin kuin jo matkalla ennen maalia viimeisen mäen jälkeen:

”Lisäsin vauhtia siitä huolimatta, että minulla ei ollut voimia repäistä, jalkani kramppasivat ja minuun sattui niin, että olin melkein halvaantua.”

Jokaisesta arvohiihtomenestyksestä, myös niistä diivailuvoitoista (takaperin maaliin ynnä muuta) löytyy selostus ja selitys Northugin omana versiona. Lukiessa on vahva tunne, että mukana tässä haipakassa mennään kaikkine kipuineen puristuksineen, suruineen ja iloineen. Kaikkine kolareineen. Kaikki on käsin kosketeltavissa, tässä.

Suomalaisia ei Lahden katastrofidopingkärykisojen, vuoden 2001 jälkeen Northugin valtakaudella kärkiporukoissa näy. Kaksi mainintaa suomalaisista kirjassa on: Juha Lallukka kahdesti ja kerran Matti Heikkinen. Lallukka onneton sen takia, kun vielä kerran piti käydä doupattuna näyttäytymässä, edustamassa suomalaista hiihtourheilua. Toinen suomalaismaininta on jo hauskempaa luettavaa: Joskus muinoin, Northugin kuuleman mukaan, suomalaishiihtäjät olivat Holmenkollenilla levittäneet suksiensa pohjiin liisteriä hiihtoa edeltävänä iltana ja pitivät sitten vahtivuoroa läpi yön, etteivät norjalaiset kävisi kusemassa suksien päälle.

Northug : Minun tarinani, on tiukka paketti – erittäin intensiivistä luettavaa ’työlleen’ hiihtämiselle kaiken antaneesta pojasta. Siihen kuplaan ei kiivaimpina aikoina edes seurustelu sopinut, ne hurvitteluajat oli sitten koettava kaiken saavuttamisen jälkeen. Jotenkin tarina vertautuu meidän omaan huippuhiihtäjäämme Mika Myllylään (1969-2011) ja hänen kirjaansa Riisuttu mestari, Tammi 2001. Mikan tarinan lukeminen aiheutti samanlaisia tunneryöppyjä kuin Peterin – ja aiheuttaa vieläkin!

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.