Riikka Takala: Ole hyvä

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Pienoisromaani kolmen naisen elämästä nykypäivän Suomessa; kertomus naisten välisestä ystävyydestä, halusta tehdä hyvää, mutta myös työttömyydestä, kirpputoreista, ruokajonosta sekä haaveesta saada kaupungin asunto. Heitä yhdistää kansalaisopiston afrikkalaisen tanssin kurssi, jota vetää upea Florence.

Aavalla oli melkein työ, kolme kuukautta, mutta määräaikaista sopimusta ei sitten jatkettukaan. Hän on saanut kaiken elämässään olemalla laihempi kuin muut. Hänellä on ollut myös hyvä maku vaatteiden suhteen ja työttömyydenkin aikana hän on ostanut paljon puseroita, paitoja ja muuta. Onhan mies töissä ja hän on antanut rahaa, mutta nyt Ralf on sulkemassa lompakkoaan. Lisäksi hänellä on uusi, kaunis ja nuori alainen… Aavan gradu on kesken ja tallennettu levykkeelle muodossa, jota ei saa enää auki. Onhan osa tietysti mielessä. Onhan?

Viola osaa sujuvasti viittä kieltä. Hänelläkään ei ole työtä, ei ole ollut kolmeen vuoteen. Joskus hän tekee jonkin pienen käännöstyön, mutta muutoin hän haluaisi vain lapsen. Mielellään tumman kikkarapään. Hän haluaa auttaa, erityisesti lapsia ja hän kuluttaa ison osan tukirahoista avustustoimintaan. Toisinaan hän iskee kapakkatuttavuuden – ihan vain tietääkseen olevansa elossa.

Elli on yksinhuoltaja ja työtön. Hän uneksii muutosta kivaan kaupungin uuteen vuokrataloon, siksi pitää olla vielä dramaattisempi sosiaalitoimistossa ja lastenvalvojan käydessä. Jare, hänen entinen miehensä, oli väkivaltainen ja väittää nyt muuttaneensa tapansa. Hän esiintyy menestyvän bändinsä kanssa ja antaa keikkapalkkioista hyväntekeväisyyteen. Elli ei pahoinpitelyn, onnettomuuden, jälkeen ole kyennyt työhön ja hän pelkää Jaren ilmestymistä heille kotiin tai tämän yhteydenottoakin.

Kaikki naiset ovat hyvin koulutettuja, mutta työtä ei vain löydy. Ystävyys on tärkeä asia ja se kannattelee heitä, vaikka yhteiskunta näyttääkin heidät hylänneen. Jokaviikkoisen tanssitunnin maksamiseen rahat kaivetaan vaikka mistä. Se on heille ainoa huvi, osallistumismuoto, ilmaisutapa, lupa olla oma itsensä ja antaa afrikkalaisen musiikin viedä kehoa Florencen johdolla. Kuitenkin nämä naiset tuntevat, että he ovat jotenkin hyväosaisia ja he haluavat auttaa huonompiosaisia. Kuin automaattisesti kohteeksi valikoituu Florence, heidän tanssinopettajansa. He ovat lukeneet, että hyväntekeväisyysjärjestön kautta voi ostaa ympärileikkauksen purkamisen naiselle.

He alkavat siis kerätä rahaa, vähä vähältä. He myyvät tavaroitaan kirpputoreilla, määräävät kiroilusakon ja muutenkin pyrkivät laittamaan senttinsä säästöpossuun. Lopulta possu täyttyy ja asia on esiteltävä Florencelle. Tämän reaktio on ehkä yllätys, sillä hän ei suinkaan hymyile, kiittele ja ole tyytyväinen. Ei todellakaan!

Kirja on kannanotto hyvin koulutettujen työttömyydestä sekä yhteiskunnan tilanteesta. Tässä tulevat tutuiksi niin tavalliset kirppikset kuin yömajat ja ruokajonotkin. Myös kaikkinainen kaupallisuus, hintojen kalleus ja niiden jatkuva nouseminen sekä rahankäyttö sinänsä kuvataan lähes raportinomaisesti. Käynti työvoimatoimistossa voi viedä koko päivän… Tekijä kuvaa mielenkiintoisesti myös avustustoiminnan perinteisiä tapoja ja suhtautumista siihen. Hän on puuttunut tärkeään asiaan eli lähinnä koulutettujen naisten työttömyyteen ja koulutuksen vinoumiin sekä pätkätyöhön ja siihen, ketkä sitä pääsevät tai joutuvat tekemään. Itse yhdyn mielelläni Ellin lauseeseen, kun hän ilmoittaa, että jo elämässä on tarpeeksi tekemistä, mihin töitä vielä tarvitsee! Eläminen tukien varassa, köyhänä ruokajonon asiakkaana on kokopäivätyötä jo sinänsä!

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *